Jagiantenni

Jagiantenni on suunta-antenni, joka on yleinen esimerkiksi television antennina. Siinä on suoraan runkoon asennettu poikittaisia tankoja. Yksi tangoista on varsinainen säteilijä, säteilijän takana on heijastaja, ja säteilijän edessä yksi tai useampia suuntaajia.^[1]

Antennityypin keksi 1926 Shintaro Uda Japanin keisarillisessa Tohokun yliopistossa yhteistyössä Hidetsugu Yagin kanssa. Koska Hidetsugu Yagi julkaisi antennista englanninkielisen artikkelin 1928, antennityyppi tuli tunnetuksi Yagi-antennina.

Hyvän antennivahvistuksensa ja suuntaavuutensa vuoksi jagiantennia käytettiin toisen maailmansodan aikana tutkien ensimmäisinä antennityyppeinä. Niitä laitettiin useita rinnakkain ja päällekkäin tutkapaneelin muodostamiseksi. Paneelia käännettiin kiinteälle alustalle tai ajoneuvolle asennettuna. Toinen tutkaan liittyvä antennisovellus olivat saksalaiset yöhävittäjät, jotka tarvitsivat tarkan tutkasuunnan brittiläisten pommikoneiden löytämiseksi pimeässä. Jagiantenneja käytettiin tutkalaitteissa vielä 1950-luvullakin.

Jagiantenni on suuntaavuutensa ja suuren antennivahvistuksensa vuoksi suosittu myös radioamatöörikäytössä. Suurilla jagiantenneilla hoidetaan myös esimerkiksi suurlähetystöjen varmentavia yhteyksiä asemamaista kotimaihin. Pitkälle kulkevia pidempiä radioaaltoja käytettäessä jagiantennien tarvittava koko kasvaa kuitenkin merkittävästi, jolloin siitä tulee melko kallis ja lisäksi säälle, esimerkiksi tuulelle ja pakkaselle, altis järjestelmä. Pitkähköjä jagiantennein toteutettuja radioyhteyksiä ovat korvanneet paljolti satelliittiyhteydet.

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Graf ei löytynyt