Jean Meslier

Jean Meslier (myös Mellier, 15. kesäkuuta 1664 Mazerny – 17. kesäkuuta 1729 Étrépigny) oli ranskalainen katolisen kirkon pappi, joka vaikutti voimakkaasti valistuksen syntyyn. Hän toimi kirkkoherrana pienessä maalaisseurakunnassa. Hän totesi, että korkeat kirkonmiehet sortivat yhdessä aatelisten kanssa talonpoikia. Kun Meslier saarnatuolista käsin puolusti talonpoikia, hän joutui piispojen vihoihin. Vähitellen Meslier hylkäsi koko uskonnon. Hänestä tuli ateisti ja materialisti. Hän alkoi kaikessa hiljaisuudessa panna ajatuksiaan paperille, ja juuri nämä ajatukset julkaistiin myöhemmin teoksina Le Testament de Jean Meslier (Jean Meslierin testamentti, 1725, Voltairen toimittama lyhennelmä 1733) sekä Le bons sens (Terve järki, paroni d'Holbach'n toimittamana).

Testamenttinsa esipuheessa Meslier sanoo pyrkivänsä avaamaan ihmisten silmät näkemään kaiken heihin kohdistuvan vääryyden ja sen taikauskoisuuden, jota kirkko heihin istuttaa vääryyttä tukeakseen.

Meslierin kirkkoon kohdistamaa arvostelua kutsutaan moraaliseksi uskontokritiikiksi. Meslier kirjoitti muun muassa:

"Minä voin sanoa viisaan Salomon tavoin, että olen ihmeekseni ja suuttumuksekseni nähnyt jumalattomuuden hallitsevan maailmaa ja niin suuren turmeluksen oikeudenkäytössä, että ne, joiden tehtävänä oli jakaa sitä toisille, olivat kaikkein rikollisimpia... Kaikki tämä herätti minussa niin suurta vastenmielisyyttä ja halveksuntaa elämää kohtaan, että olin Salomon tavoin sitä mieltä, että kuolleet olivat paljon onnellisempia kuin ne, joissa vielä henki on...

Uskonto tukee poliittista valtaa, olkoon tämä kuinka ilkeä tahansa, ja hallitus puolestaan tukee uskontoa, niin tyhmää ja masentavaa kuin tämä lieneekin. Papit, jotka ovat uskonnon palvelijoita, käskevät kirkonkirouksen ja ikuisen kadotuksen uhalla tottelemaan virkamiehiä, ruhtinaita, kuninkaita... ja ruhtinaat puolestaan pakottavat kunnioittamaan pappeja, toimittamaan näille hyviä virkapaikkoja ja suuria tuloja..."

Ilmaistessaan syvän inhonsa uskonnon nimessä harjoitettua huijausta kohtaan Meslier kertoo yksinkertaisesta kansanmiehestä, joka oli lausunut toivomuksen, että "kaikki maailman mahtavat ja kaikki ylimykset hirtettäisiin pappien suoliin." Tämä myöhemmin monin tavoin vääristelyn kohteeksi joutunut lause on siis alun perin ollut historiassa nimettömäksi jääneen kansanmiehen suuttumuksen ilmaus.

Meslier ei yritä selittää uskonnon syntyä tieteellisesti, vaan hän antaa sen kuvan, että uskontojen alkuperäinen tarkoituskin on ollut kansan pettäminen. Tätä myöhemmin kansan keskuuteen laajalle levinnyttä käsitystä – kolme pettäjää: Mooses, Jeesus ja Muhammad – kutsutaan "pettäjäteoriaksi".

Puheet taivaasta ja helvetistä Meslier leimaa saduiksi:

"Kuoleman jälkeen ei ole enää mitään hyvää toivottavana eikä mitään pahaa pelättävänä. Käyttäkää siis viisaasti aikanne eläen hyvin ja nauttien siitä mahdollisuuksien mukaan iloiten elämän hyvyyksistä ja työnne hedelmistä."

Kun kaikkien uskontojen edustajat väittävät omaa uskontoaan oikeaksi, Meslier pitää tätä parhaana todisteena siitä, että ne ovat kaikki vääriä.

Meslier käsittelee myös Raamatun ihmekertomuksia. Hän pitää niihin uskomista naurettavana, koska on hyvin helposti todettavissa, että ne ovat kaikki pakanallisten runoilijain kertomien satujen jäljitelmiä.

Meslier ei pidä uskottavana, että kaikkivaltias ja äärettömän viisas jumala olisi laskeutunut maan päälle yksinomaisena tarkoituksenaan muutamien harvojen sairaiden parantaminen ja muutamien niin sanottujen ihmeiden suorittaminen. Eikö hän olisi pikemmin tullut parantaakseen kaikki ihmiset orjuudesta, paheista ja synnistä?

Meslierin mukaan mitään jumalaa ei tarvita olemassaolon selittämiseen, koska aine ja kaikkeus ovat ikuisia. Hän ei tunnusta mitään aineen ulkopuolella olevaa henkeä tai sielua.