Johann Friedrich Gmelin | |
---|---|
Johann Friedrich Gmelin. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 8. elokuuta 1748[1] Tübingen |
Kuollut | 1. marraskuuta 1804 (56 vuotta)[1] Göttingen |
Kansalaisuus | Saksa |
Arvonimi | professori |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Tübingenin yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Philipp Friedrich Gmelin ja Ferdinand Christoph Oetinger |
Oppilaat | Wilhelm August Lampadius, Vasily Severgin (käännä suomeksi), Friedrich Stromeyer ja Georg Friedrich Hildebrandt |
Tutkimusalue | kemia, kasvitiede ja mineralogia |
Johann Friedrich Gmelin (8. elokuuta 1748 Tübingen – 1. marraskuuta 1804 Göttingen)[1] oli saksalainen luonnontieteilijä, lääkäri sekä kasvi- ja hyönteistutkija. Hän valmistui lääketieteen tohtoriksi Tübingenin yliopistosta vuonna 1769.
Hän teki opintomatkan Hollantiin, Englantiin ja Itävaltaan. Vuonna 1772 hän otti vastaan Tübingenin yliopiston lääketieteen professuurin ja vuonna 1775 lääketieteen ja kemian professuurin Göttingenin yliopistossa. Vuonna 1778 kasvitieteen ja mineralogian oppituolit tulivat hänelle.
Vuonna 1788 hän julkaisi Linnén Systema Naturaesta sen 13. painoksen monin korjauksin ja muutoksin.
Johann Friedrich Gmelinin isä Philipp Friedrich Gmelin (1721–1768) oli taiteilija, kasvitieteilijä ja kemisti. Myös hänen poikansa Leopold Gmelin (1788–1853) oli kemisti.
Johann Friedrich Gmelin kuvasi tieteelle lukuisia hyönteisiä, kasveja ja myös lintuja, muun muassa kyhmyjoutsenen, amerikanhaapanan, käärmekotkan, kääpiökotkan, keltajalkaviklon, kesykyyhkyn, harmaapäätikan, isokirvisen, harmaakurkkurastaan, mustaotsalepinkäisen, kirjosiipikäpylinnun, valkokurkkusirkun.