John Flanagan (yleisurheilija)

Mitalit
John Flanagan
Maa:  Yhdysvallat
Miesten yleisurheilu
Olympialaiset
Kultaa	Pariisi 1900	moukari
Kultaa	St. Louis 1904	moukari
Kultaa	Lontoo 1908	moukari
Hopeaa	St. Louis 1904	painonheitto

John Joseph Flanagan (28. tammikuuta 1868 Kilfinane, Irlanti – 3. kesäkuuta 1938 Kilmallock, Irlanti)^[1] oli irlantilaissyntyinen, mutta arvokisoissa Yhdysvaltoja edustanut moukarinheittäjä ja kolminkertainen olympiavoittaja.

Kun moukarinheitto oli vielä lapsenkengissään, eivätkä käytännöt olleet vielä yhtäläiset, oli heittoväline 1800-luvun loppupuolella puuvarteen kiinnitetty lyijykuula. Flanagan oli siirtolaisena muuttanut New Yorkiin ja hän heitti puuvartista moukaria vuonna 1897 maailmanennätyslukemiin 45,92 metriä. Sittemmin amerikkalaiset kehittivät nykyaikaisen moukarimallin, jossa hieman yli 7 kilogramman painoinen kuula on kiinnitettynä teräsvaijeriin. Flanagan heitti kyseisellä mallilla ensimmäisenä ihmisenä 50 metriä.

Flanagan edusti kilpaurallaan Yhdysvaltoja. Amerikan amatööriurheiluliiton mestaruuden hän voitti vuosina 1897–1899 sekä 1901–1902 ja 1906–1907. Olympiakultaa hän voitti kolmesti peräkkäin: 1900 Pariisissa tuloksella 49,73^[2], 1904 Saint Louisissa tuloksella 51,23^[3] ja 1908 Lontoossa tuloksella 51,92^[4]. Kaikki kolme voittotulosta olivat olympiaennätyksiä^[5]. 1904 hän kilpaili myös painonheitossa, jossa sijoittui hopealle tuloksella 10,16^[3], sekä kiekonheitossa, jossa tuloksena oli neljäs sija. Vuonna 1908 hän kilpaili moukarin lisäksi köydenvedossa. 24. heinäkuuta 1909 Flanagan heitti moukarin ME-tuloksen 56,18 metriä ja on kaikkien aikojen vanhimpana yleisurheilun maailmanennätyksen rikkonut urheilija (41 vuotta, 177 päivää).

Kuten monet irlantilaissiirtolaiset, myös Flanagan työskenteli New Yorkissa poliisina. Vuonna 1911 hän palasi takaisin kotimaahansa, jossa eli kuolemaansa saakka. Irlannissa hän voitti vielä moukarinheittokilpailun maaottelussa Skotlantia vastaan.

1. ↑ John Flanagan Olympedia. Viitattu 2.8.2021. (englanniksi)
2. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 11. Otava, 1970.
3. ↑ ^{a b} Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 12. Otava, 1970.
4. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 16. Otava, 1970.
5. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 116. Otava, 1970.