Joukkovalvonta (tunnettu myös nimityksillä massavalvonta ja joukkoseuranta) viittaa läpitunkevaan valvontaan, jonka kohteena on kokonainen väestö tai merkittävä osa sitä.[1] Sitä harjoittavat tavallisesti valtiot, usein salaa. Yritykset voivat myös harjoittaa sitä valtioiden käskystä tai omasta aloitteesta. Sen harjoittaminen voi olla lainvastaista ja voi edellyttää lupaa tuomioistuimelta tai muulta riippumattomalta virastolta.
Joukkovalvonnan harjoittamisen kannattajat usein väittävät, että se on tarpeellista terrorismin vastaisessa taistelussa, yhteiskunnallisen levottomuuden estämisessä, kansallisen turvallisuuden suojelussa, lapsipornon vastaisessa taistelussa ja lastensuojelussa.
Joukkovalvonnan harjoittamista arvostellaan laajasti siitä, että se rikkoo yksityisyysoikeutta, rajoittaa kansalaisoikeuksia ja on laitonta joidenkin oikeudellisten tai perustuslaillisten järjestelmien alla. On olemassa pelko siitä, että joukkovalvonnan lisääminen voisi johtaa totalitaristiseen valtioon, jossa poliittista erimielisyyttä heikennetään Cointelpron kaltaisilla ohjelmilla. Sellaisesta valtiosta voidaan käyttää nimitystä valvontavaltio (engl. surveillance state) tai elektroninen poliisivaltio (engl. electronic police state).
Vuonna 2013, useiden maiden[2] harjoittama joukkovalvonta tuli kyseenalaiseksi Edward Snowdenin tekemän tietovuodon jälkeen. Edward Snowdenin usealle tiedotusvälineelle vuotamiin asiakirjoihin perustuva raportointi antoi sysäyksen keskustelulle kansalaisoikeuksista ja yksityisyyden suojasta digitaalisessa aikakaudessa.[3]