Back Иугославиатәи аибашьрақәа Abkhazian حروب يوغوسلافيا Arabic Guerres Yugoslaves AST Yuqoslaviya müharibələri Azerbaijani یوقوسلاو ساواشلاری AZB Югаслаўскія войны Byelorussian Югославски войни Bulgarian Ratovi u bivšoj Jugoslaviji BS Guerres de Iugoslàvia Catalan Válka v Jugoslávii Czech
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: kaipaa viitteitä |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
| Jugoslavian hajoamissodat | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Itä-Euroopan vallankumouksia 1989 ja Neuvostoliiton jälkeisiä konflikteja | |||||||||
 Myötäpäivään ylävasemmalta:
Slovenian poliiseja kuljettamassa kiinniotettuja Jugoslavian kansanarmeijan sotilaita takaisin yksikköönsä Slovenian sodan aikana; tuhoutunut M-84-tankki Vukovarin piirityksen aikana; Serbian Jugoslavian kansanarmeijan panssarintorjunta-aseita Dubrovnikin piirityksen aikana; Srebrenican joukkomurhan 1995 uhrien uudelleenhautaamista vuonna 2010; United Nations Protection Forcen panssaroitu ajoneuvo Sarajevon piirityksen aikana. | |||||||||
| |||||||||
Jugoslavian hajoamissodat olivat entisessä Jugoslavian alueella Balkanin niemimaalla vuodesta 1991 alkaen vuosikymmenen loppuun saakka käyty sotien sarja. Sotaa käytiin Sloveniassa, Kroatiassa, Bosniassa, Kosovossa ja Etelä-Serbiassa. Sisällissodan kaltaiset sodat olivat Euroopan verisimmät taistelut toisen maailmansodan jälkeen ja niissä kuoli ainakin 100 000, ehkä jopa 300 000 ihmistä. Myös ulkovallat pyrkivät puuttumaan tilanteeseen ja alueelle lähetettiin rauhanturvaajia.
Sotien syynä olivat Jugoslavian alueen etnisten ryhmien erimielisyys maan hallinnosta, taloudesta ja alueiden jaosta. Varsinkin Slovenia, Kroatia ja Kosovon albaanit halusivat itsenäistyä Jugoslaviasta. Serbia pyrki säilyttämään yhtenäisen serbivaltion tarvittaessa väkivalloin. Sotien taustana oli alueen historiasta johtuva etnisten ryhmien tilkkutäkkimäinen asuminen toistensa lomassa, mutta niiden välitön aiheuttaja oli jyrkkä kansallismielisyys. Jugoslavian hajoamista vauhdittivat sekä talouden että sosialismin romahtaminen.
Puolidemokraattisin keinoin toimiva sosialistinen ja konservatiivinen serbipoliitikko Slobodan Milošević nousi Serbian johtoon. Milošević hyödynsi muun muassa Vojislav Šešeljin ajamaa Suur-Serbian luomiseen tähdännyttä kiihkokansallismielistä serbipolitiikkaa, jossa muut Jugoslavian kansat nähtiin serbien oikeuksia polkevina vihollisina. Serbien johtama liittoarmeija, poliisi ja puolisotilaalliset tšetnikeiksi kutsutut joukot ryhtyivät tyhjentämään väkivaltaisesti muita etnisiä ryhmiä valtaamiltaan alueilta Kroatiassa, Bosniassa ja Kosovossa. Joukot syyllistyivät etniseksi puhdistukseksi[1] luokitelluissa joukkokarkotuksissa lukuisiin sotarikoksiin kuten murhiin, kidutuksiin, polttoihin ja ryöstöihin.[2]
Etnonationalismi nousi myös Jugoslaviasta eroon pyrkivillä alueilla, joten myös muut osapuolet alkoivat pian tehdä omia etnisiä puhdistuksiaan. Esimerkiksi kroaatit pyrkivät etnisillä puhdistuksilla Bosnian sodassa Suur-Kroatian luomiseen.