Jumalallistuminen (joskus myös jumaloituminen) eli teosis tai theosis (m.kreik. θέωσις, theōsis) tarkoittaa ortodoksisessa teologiassa ihmisten pyhittymistä Jumalan armolla takaisin alkuperäiseen olemukseensa Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi.[1] Jumalallistumisen tarkoitus on saavuttaa synergisesti uudelleen Jumalan ja ihmisen yhteys, joka hajosi syntiinlankeemuksessa. Jumalallistuminen saavutetaan sielun ja ruumiin puhdistumisen (m.kreik. κάθαρσις) kautta. Ortodoksisessa ajattelussa jumalallistuminen on ihmiselämän tarkoitus.[2]
Metropoliitta Hierotheos Vlachoksen mukaan jumalallistumisen korostus ortodoksisessa teologiassa johtuu siitä, että ortodoksinen teologia perustuu pyhien ja askeetikkojen henkilökohtaisiin ja suoriin kokemuksiin Jumalasta, toisin kuin läntinen roomalaiskatolinen ja protestanttinen teologia, jotka nojautuvat rationalistisiin teologian muotoihin, esimerkiksi skolastiikkaan.[3] Ortodoksiteologi Vladimir Losskyn mukaan: "Kukaan, joka ei kilvoittele yhteyteen Jumalan kanssa, ei voi olla teologi".[4]
Ihmisluonnon jumalallistuminen on osa tätä maailmankaikkeuden pyhittymistä ja siihen pyritään mm. askeettisen elämäntavan avulla. Siinä tavoitteena on muuttaa ja kehittää ihmisluontoa kohti Kristuksen antamaa esikuvaa.