Justinianus I | |
---|---|
Justinianus I Ravennan St. Vitalen kirkossa sijaitsevassa mosaiikissa. | |
Itä-Rooman keisari | |
Valtakausi | 1. elokuuta 527–13./14. marraskuuta 565 |
Edeltäjä | Justinus I |
Seuraaja | Justinus II |
Syntynyt |
11. toukokuuta 483 Tauresion |
Kuollut |
13./14. marraskuuta 565 Konstantinopoli |
Puoliso | Theodora |
Suku | Justinianus |
Isä | Sabbatius |
Äiti | Vigilantia |
Justinianus I eli Justinianus Suuri (lat. Imperator Caesar Flavius Petrus Sabbatius Iustinianus Augustus;[1] kreik. Φλάβιος Πέτρος Σαββάτιος Ἰουστινιανός, Flávios Pétros Sabbátios Ioustinianós; 11. toukokuuta 483 Tauresium – 13./14. marraskuuta 565) oli Itä-Rooman keisari 1. elokuuta 527 lähtien aina kuolemaansa saakka. Justinianuksesta käytetään joskus lempinimeä "viimeinen roomalainen", sillä hän oli viimeinen äidinkielenään latinaa puhunut keisari ja valloitti Rooman kaupungin.
Justinianuksen arvioidaan yleisesti kuuluvan myöhäisantiikin tai jopa koko keskiajan merkittävimpiin hallitsijoihin.[2] Hänen merkittävimpänä saavutuksenaan pidetään Rooman lakien kokoelmaa, Corpus Juris Civilis, joka oli tärkeä lakikokoelma Itä-Rooman keisarikunnalle vuosisatojen ajan ja joka loi pohjan useiden muiden Euroopan maiden lainsäädännölle.[3][4] Justinianuksen hallituskauden aikana Bysantti valloitti takaisin menetettyjä alueita Afrikassa ja Italiassa. Hän myös aloitti suuren rakennusohjelman, jonka kuuluisin aikaansaannos oli Hagia Sofian kirkko Konstantinopolissa. Lisäksi hän piti suurena tavoitteenaan uskonnollisen yhtenäisyyden luomista mutta epäonnistui siinä.[4]
Justinianuksen kunnianhimoiset uudistukset ja valloitukset saivat myös aikaan kielteisiä seurauksia. Hän vainosi säälimättä uskonnollisia vähemmistöjä ja homoseksuaaleja, joiden hän ei katsonut noudattavan kristillistä seksuaalietiikkaa.[4] Hänen mukaansa nimetty Justinianuksen rutto surmasi hänen valtakautensa myöhempinä vuosina kymmeniä miljoonia ihmisiä, mukaan lukien noin puolet Bysantin valtakunnan väestöstä, ollen yksi kaikkien aikojen pahimmista pandemioista. Justinianuksen kuoleman jälkeen valtakunta oli voimavarojensa rajoilla, tai ainakin näin hänen seuraajiensa propaganda väitti. Justinianus antoi myös sulkea Ateenan akatemian.[2]
Justinianuksen hallituskaudesta tiedetään paljon etupäässä historioitsijoiden Prokopios ja Agathias ansiosta.
<ref>
-elementti; viitettä CAH65
ei löytynyt