Kaarle II | |
---|---|
Kaarle vuosien 1660 ja 1665 välissä. | |
Skotlannin kuningas | |
Valtakausi | 30. tammikuuta 1649 – 3. syyskuuta 1651 |
Kruunajaiset | 1. tammikuuta 1651 |
Edeltäjä | Kaarle I |
Seuraaja | Jaakko VII |
Englannin ja Skotlannin kuningas | |
Valtakausi | 29. toukokuuta 1660 – 6. helmikuuta 1685 |
Kruunajaiset | 23. huhtikuuta 1661 |
Edeltäjä | Kaarle I |
Seuraaja | Jaakko VII |
Syntynyt |
29. toukokuuta 1630 Lontoo, Englanti |
Kuollut |
16. helmikuuta 1685 (54 vuotta) Lontoo, Englanti |
Puoliso | Katariina de Bragança |
Suku | Stuart |
Isä | Kaarle I |
Äiti | Henrietta Maria |
Uskonto |
anglikaani roomalaiskatolilainen |
Nimikirjoitus |
Kaarle II (engl. Charles II, 29. toukokuuta 1630 – 6. helmikuuta 1685) oli Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningas vuosina 1660–1685. Hän oli sisällissodan jälkeen mestatun Kaarle I:n poika. Lyhyen tasavaltakauden jälkeen parlamentti kutsui Kaarle II:n Englantiin, ja monarkia samoin kuin anglikaanisen kirkon valta palautettiin. Kuningas oli monissa asioissa parlamentin myötävaikutuksesta riippuvainen, eikä tasavallan tukijoita rangaistu kovin ankarasti. Kaarle I:n kuolemantuomion allekirjoittajat tosin teloitettiin, ja Oliver Cromwellin ruumis poistettiin Westminster Abbeystä.
Kaarle II:n kauden alussa sattui kaksi pahaa onnettomuutta: suuri ruttoepidemia 1665 ja Lontoon suuri palo heti seuraavana vuonna (tosin ruttoa levittäneet rotat ilmeisesti tuhoutuivat tulipalossa sukupuuttoon). Myöhemmin Kaarlelle aiheuttivat ongelmia sodat Hollannin kanssa sekä se, että häntä epäiltiin – osin syystäkin – aikeista palauttaa maa katoliseksi, mihin liittyivät vehkeilyt Ranskan Ludvig XIV:n kanssa.
Kaarle II on tunnettu naisseikkailuistaan ja pitämistään lukuisista rakastajattarista. Hänellä oli ainakin 14 aviotonta lasta, mutta ei yhtään kruunuun oikeutettua jälkeläistä.
Kiista siitä, voiko Kaarlen katolinen veli Jaakko II päästä protestanttiseksi vakiintuneen maan hallitsijaksi, synnytti brittien puoluejärjestelmän siemenen: muodostui kaksi puoluetta, Jaakon hyväksyvät toryt ja tämän torjuvat whigit. Whigien salaliitto kuninkaan murhaamiseksi paljastui, toryjen kanta voitti, ja Jaakko II peri Kaarlen kuoltua kruunun.