Kahvipannu

Kahvipannu on astia, jota käytetään kahvin valmistamiseen, useimmiten liedellä. Siinä on tasainen pohja, jotta se voidaan panna levylle kuumenemaan, nokka, josta kahvi kaadetaan, päällä reikä, josta pannuun on tarkoitus kaataa keitin- ja pesuvedet sekä tämän peitteenä kansi. Nokan ja pannun rungon liittymässä saattaa olla valmiiksi sihti, joka estää purujen laskeutumisen kuppiin. Kahvipannua saatetaan myös käyttää kahvinvalmistusvälineenä esimerkiksi eräolosuhteissa, joissa ei ole sähköä eikä hellaa, jolloin sitä pidetään nuotiolla. Kahvipannua saatetaan myös lasikannuja laajemmin käyttää kahvikannun asemesta kahvin tarjoiluun juhlissa. Niin sanotun virallisen tarjoiluetiketin mukaan se ei kuitenkaan ole tarjoiluastia.

Kahvipannut valmistetaan metalleista, jotka kestävät hyvin kiehuvaa vettä sekä johtavat hyvin lämpöä. Perinteisesti kahvipannut valmistettiin erinomaisesti lämpöä johtavasta kuparista, ja niiden sisäpinta tuli päällystää tinalla, sillä kupari on myrkyllistä. Tinakerros kuluu ajan mittaan, ja taloissa kiertelikin säännöllisesti pannuja ammatikseen tinanneita tinureita. 1950-luvulla Suomessa alettiin enenevissä määrin valmistaa kahvipannuja teräksestä sekä suosiossa olleella emalilla päällystetystä teräksestä. Nykyisin yleisempiä ovat ruostumattomasta teräksestä tehdyt pannut, joita muutamat valmistajat tuottavat edelleen. Teräs on pannunvalmistusmateriaaleista helppohoitoisin, mutta toisaalta haalistuen teräspannu kuluu ulkonäöltään muita edellä mainittuja nopeammin.

Kahvipannu oli ennen 1960–1970-luvulla tapahtunutta sähkökäyttöisten kahvinkeittimien yleistymistä tyypillisin tapa valmistaa kahvia Suomessa – ennen toista maailmansotaa liki main ainoa. Sittemmin se on hävinnyt kahvinkeittimelle yhä enemmän. Nykyisin Suomessa myytävästä kahvista on kymmenesosa pannujauhatettua. Pannujauhatettua kahvia saatetaan käyttää myös pressopannuissa, mutta pannukahvilla on edelleen merkittävä kuluttajakuntansa.