Arvo Oskar Kalevi Seilonen (17. lokakuuta 1937 Mikkeli – 30. toukokuuta 2011 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, joka toimi 1960-luvulta alkaen myös kriitikkona, vapaana toimittajana, valokuvaajana, kuvataiteilijana ja neljän kulttuurilehden päätoimittajana: Nuori Voima (1964–1965), kuvataidelehti Iris (1968–1969), Kulttuurivihkot (1974–1977) ja Runous (1983–1984). Hän toimi pitkään Nuoren Voiman Liiton lausunnonantajana.[1]
Hänen varsinainen esikoisteoksensa on Tosiasioita minusta, mutta hän oli julkaissut omakustanteena kokoelman Proosarunoja jo 1959.[1] Pääteokset ovat kirjan mittainen runo Neljä vallankumousta ja kirjallisuuden eri lajeja yhdistelevä Metsäroisto, josta Seilonen sai toisen valtionpalkintonsa ja Suuren suomalaisen kirjakerhon palkinnon.
Seilosen tuotannon parhaana kautena pidetään 1960-lukua. 1970-luvulla hän kääntyi taistolaiseksi, minkä on arvioitu kahlinneen hänen mielikuvituksensa lentoa.[1] Vuonna 1967 Seilonen, Markku Lahtela, Ilpo Saunio ja Tauno Tuomivaara tuomittiin 200 markan sakkoihin sotilaspassiensa hävittämisestä.[2]
- ↑ a b c Oksanen, Kimmo: Runoilija tupakoi kuin hullu. Helsingin Sanomat, 10.6.2011, s. C 7. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.6.2011.
- ↑ Kilpinen, Kai: ”Herkkä-omatuntoiset”. Alamaisideologia ja aseistakieltäytyminen 1960-luvun Suomessa (Pro gradu-tutkielma) Huhtikuu 2007. Helsingin yliopisto. Viitattu 13.6.2011.