Kaliumnitraatti | |
---|---|
Tunnisteet | |
Muut nimet | Salpietari |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | KNO3 |
Moolimassa | 101.1032 g/mol |
Ulkomuoto | Valkoinen jauhe |
Sulamispiste | 334 °C |
Kiehumispiste | 400 °C (hajoaa) |
Tiheys | 2,1 g/cm3 |
Liukoisuus veteen | 35,7 g / 100 ml (25 °C) |
Kaliumnitraatti (lisäainekoodi E252) on luonnossa esiintyvä typpihapon kaliumsuola, jonka kemiallinen kaava on KNO3. Sitä sanotaan myös salpietariksi tai kalisalpietariksi, joka tulee latinan sanasta sal petrae, joka tarkoittaa kivisuolaa (lat. "sal", suola; "petrus", kivi). Sitä esiintyy luonnossa suurissa kerrostumissa Etelä-Amerikassa, erityisesti Chilessä jopa 3,6 metrin kerroksina. Suola on sekoittuneena muihin suoloihin, kuten natriumkloridiin, kipsiin ja hiekkaan. Chilen ja Perun salpietariesiintymät ovat kuitenkin enemmän natriumnitraatin kuin kalisalpietarin lähteitä.
Ennen kaliumnitraatin teollista valmistamista kaliumnitraatin tärkeimmät lähteet olivat luolien seinämien kiteytymät ja hajoavat orgaaniset aineet. Lantakasat olivat etenkin huomattava lähde. Bakteerit hapettavat hajoavan urean ammoniakin ja muut typpipitoiset aineet, minkä seurauksena muodostuu nitraatteja. Esimerkiksi Suomen Pohjanmaalla on ainakin jo 1500-luvulla valmistettu kruunun määräyksestä lantasalpietaria. [1]
Kaliumnitraattia käytetään typpihapon valmistuksessa, ruoanlaitossa, lannoitteissa, rakettipolttoaineena ja ilotulitteissa. Sitä käytetään myös joissain hammastahnoissa ehkäisemään hampaiden vihlomista. Aiemmin sitä käytettiin myös ruudin valmistuksessa.
Kaliumnitraatti on normaaliolosuhteissa olomuodoltaan väritöntä – valkoista veteen liukenevaa jauhetta, jonka moolimassa on 101,1 g/mol, sulamispiste 333–334 °C, tiheys 2,1 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3) ja liukoisuus veteen 25 °C:n lämpötilassa 35,7 g/100 ml sekä CAS-numero 7757-79-1. Kaliumnitraatti hajoaa alle kiehumislämpötilansa 400 °C:ssa.