Kalkoliittinen kausi

 

Kalkoliittisen kauden aikainen kuparikaivos.

Kalkoliittinen kausi eli kuparikausi[1] oli esihistoriallinen ajanjakso noin 5 000–3 300 eaa., jolloin osattiin sulattaa kuparia. Kalkoliittinen kausi on lyhyt jakso kivi- ja pronssikauden välissä[2]. Kupari oli tällöin yhä harvinaista, ja yleensä työkalut tehtiin kivestä. Ennen kuparikautta luonnonkuparia osattiin takoa ehkä 8 500 eaa. Taotun kuparin kautta pidetään joskus kuparikautena, joskus kivikautena.

Kuparin lisäksi saatettiin kalkoliittisellä kaudella tuntea muitakin metalleja, esimerkiksi lyijy. Kuparin lisäksi tunnettiin saviastiat ja maanviljely. Lähi-idässä kehitys kohti sivilisaatiota tapahtui kalkoliittisellä kaudella. Kuparin tärkeimpiä kehitysalueita olivat Lähi-idässä vuoristoiset Turkki, Iran ja Turkestan. Etelä- ja Väli-Amerikan intiaanit elivät eurooppalaisten saapuessa kuparikautta. Euroopassa ei monilla alueilla varsinaista kuparikautta ollut lainkaan. Indoeurooppalaiset lienevät levittäytyneet laajalle alueelle Euroopassa jo kuparikaudella[3]. Vasarakirveskulttuurin kirveet olivat kuparikirveiden jäljitelmiä. Muottiin kuparia alettiin valaa vasta 3 200–3 000 eaa., suurten sivilisaatioiden synnyn aikoihin.

  1. Kuparikausi. Finto asiasanasto. Viitattu 10.4.2022.
  2. Arkeologian kolmiperiodijako. Tieteen termipankki. Viitattu 10.4.2022.
  3. Cartes de l'Europe au chalcolithique. Viitattu 10.4.2022.

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Tubidy