Back كانج شنج ARZ Kchang Šeng Czech Kang Sheng German Kang Sheng English Kang Ŝeng Esperanto Kang Sheng Spanish Kang Sheng French Kang Sheng ID Kang Sheng Italian 康生 Japanese
Kang Sheng (kiin.: 康生; pinyin: Kāng Shēng; alkuperäinen nimi Zhang Zongke, yksink.: 张宗可; perint.: 張宗可; pinyin: Zhāng Zōngkě; myöh. Zhao Rong; 1898 Zhucheng, Shandong – 6. joulukuuta 1975 Peking)[1] oli kiinalainen kommunistipoliitikko. Hän johti kulttuurivallankumouksen aikana 1960–1970-luvulla Kiinan kommunistisen puolueen (KKP) pelättyä sisäistä turvallisuuselintä.
Useimmista kiinalaisista kommunistijohtajista poiketen Kang Sheng oli lähtöisin maanomistajaperheestä. Hän kävi länsimaista koulua Shanghaissa, liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1925 ja johti useita järjestäytyneiden työläisten kansannousuja Shanghaissa.[1] Hän pelastautui vuoden 1927 Shanghain verilöylystä, jossa Kuomintangin joukot hyökkäsivät kommunistien kimppuun.[2] Myöhemmin hänestä tuli KKP:n tiedusteluosaston johtaja. Vuosina 1933–1940 Kang asui pääasiassa Neuvostoliitossa ja työskenteli Kominternin tehtävissä. Hänet valittiin KKP:n keskuskomiteaan ja politbyroohon ensimmäisen kerran vuonna 1934.[1] Hän otti käyttöön nimen Kang Sheng asuessaan Neuvostoliitossa vuonna 1935.[2] Oleskellessaan vuonna 1937 tilapäisesti puolueen päämajakaupungissa Yan’anissa hän johti puolueen sisäisiä turvallisuusoperaatioita.[1] Toisen maailmansodan aikana hänestä tuli KKP:n keskuskomitean alaisen turvallisuuselimen, ”sosiaalisten asiain osaston” johtaja vuoteen 1946 asti. Hän johti vuonna 1942 ”oikaisukampanjaksi” kutsuttua poliittista puhdistusta puolueessa.[2]
Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen Kang toimi useissa korkeissa valtion ja puolueen tehtävissä. Hän osallistui pääministeri Zhou Enlain rinnalla useille diplomaattisille komennuksille ulkomailla. Kangin vaikutusvalta väheni 1950-luvun aikana ja vuonna 1956 hänet pudotettiin politbyroon varajäseneksi. Hän kuitenkin jatkoi vaikuttamista tiedustelu- ja turvallisuusasioiden parissa.[1] Puoluejohtaja Mao Zedong suojeli häntä ja hän tuki Maon henkilökultin vahvistamista. Vuonna 1962 Kang nimitettiin KKP:n sihteeristöön ja vuonna 1965 kansankongressin pysyvän komitean varapuhemieheksi.[2]
Kulttuurivallankumouksen aikana vuodesta 1966 alkaen Kangin on sanottu olleen yksi Kiinan hallituksen kolmesta tai neljästä vaikutusvaltaisimmasta henkilöstä. Hänet valittiin 1966 takaisin politbyroon täysjäseneksi ja 1969 myös sen viisijäseniseen pysyvään komiteaan.[1] Vuonna 1966 perustettiin myös hänen johtamansa ”puoluekeskuksen erityistapausten tutkimusryhmä”, josta tuli kulttuurivallankumouksen aikana hyvin vaikutusvaltainen ja pelätty turvallisuuselin.[3] Lisäksi Kang toimi Kulttuurivallankumouksen pienryhmän neuvonantajana.[2] Vuonna 1973 hänet nimitettiin KKP:n kolmanneksi varapuhemieheksi.[1]
Kang yhdistettiin niin sanottuun neljän koplaan.[1] Hänellä oli jo vanhastaan läheiset suhteet varsinkin Mao Zedongin vaimoon Jiang Qingiin.[2] Hän ehti kuolla ennen neljän koplan syrjäyttämistä, mutta vuonna 1980 hänet erotettiin postuumisti puolueesta.[1]