Kansanliike

Kansanliike on laajalti kansan keskuuteen levinnyt liike.^[1] Se on joukkoliike, joka pitkäaikaisesti, voimakasta yhteenkuuluvuutta tuntien, mutta usein löyhästi organisoituna pyrkii erilaisin toimin joko synnyttämään yhteiskunnassa tiettyjä perusteellisia sosiaalisia muutoksia tai estämään sellaisten muutosten syntymisen.^[2]

Monien eurooppalaisten maiden talonpoikaiskapinat vaikuttivat 1500-luvulta alkaen merkittävästi yhteiskunnan muotoutumiseen. Myöhemmin ne on nähty kansallisuusaatteen varhaismuodoiksi, koska ne usein vaativat jonkin kansallisuudeltaan vieraan ylemmän tahon harjoittaman sorron lopettamista. Kyse oli ennemminkin yrityksestä parantaa oman väestöryhmän asemaa yhteiskunnassa. Nimestään huolimatta ne olivat yleisemmin koko rahvaan kapinaliikkeitä. Ne on yhdistetty myös protestanttisuuteen, joka sinälläänkin on kansanliike.^[3]

Suomessa syntyi 1800-luvulla useita kansanliikkeitä, kuten työväenliike, torppariliike, perustuslaillisuus ja naisliike.^[4]

1. ↑ Nykysuomen sanakirja, 1. osa (A-K), 11. painos, s. 191, hakusana kansanliike. Suomalaisen kirjallisuuden seura, WSOY, 1989. ISBN 951-0-09105-7
2. ↑ Joachim Raschke, Soziale Bewegungen. Ein historisch-systematischer Grundriss, Campus Frankfurt am Main / New York 1985.
3. ↑ Kimmo Katajala: Suomalainen kapina. Talonpoikaislevottomuudet ja poliittinen kulttuuri Suomessa Ruotsin ajalla, s. 14–15. Helsinki: SKS, 2002. 951-746-306-5
4. ↑ Osmo Apunen (1987): Rajamaasta tasavallaksi. Teoksessa: Blomstedt, Yrjö (toim.) Suomen historia 6, Sortokaudet ja itsenäistyminen, s. 103–104, 113–114, 129, 180–188. ISBN 951-35-2495-7