Karibert I (noin 520–567) oli merovingien kuningashuoneeseen kuulunut Neustrian kuningas. Hän oli Klotar I:n ja Ingonden kolmas poika.[1][2] Klotarin kuoltua vuonna 561 frankkien valtakunta jaettiin hänen poikiensa kesken. Karibert sai pääkaupungikseen Pariisin ja hallittavakseen alueen, joka oli aiemmin ollut Kildebert I:n hallussa. Siihen kuuluivat muun muassa Rouen, Tours, Poitiers, Limoges, Bordeaux ja Toulouse.[2]
Karibert naitti tyttärensä Berthan Kentin kuninkaalle Ethelbertille, joka välitti kristinuskon anglosaksiseen Englantiin.[2]
Karibert oli kaunopuheinen ja sivistynyt, mutta elämäntavoiltaan hillitön, mikä johti ennenaikaiseen kuolemaan. Karibertin kuoltua hänen hallitsemansa maat jaettiin hänen veljiensä Guntramin, Sigebert I:n ja Kilperik I:n kesken.[2]