Karismaattinen liike

Karismaattinen liike eli karismaattinen kristillisyys on ekumeeninen kristillinen liike, joka korostaa sellaisia ilmiöitä, jotka ovat Uuden testamentin armolahjojen ilmentymiä.[1] Karismaattinen liike läpäisee eri kirkkokuntia ja yhteiskuntaluokkia. Helluntailaisperäisen ja prostestanttisen kristillisyyden ohella karismaattinen kristillisyys on saanut vahvan jalansijan myös esimerkiksi katolisen kirkon piirissä. Yleisimmin karismaattisuudella viitataan kuitenkin helluntailais-karismaattiseen kristillisyyteen.[2]

Karismaattiselle kristillisyydelle on ominaista Pyhän Hengen toiminnan korostaminen, jumalallisen läsnäolon kokemus sekä spontaani ja epämuodollinen uskonnonharjoittamisen tyyli. Keskeistä ovat Raamatun korinttolaiskirjeessä mainitut armolahjat. Eri karismaattisten kirkkojen, liikkeiden ja suuntausten painotukset ovat erilaisia.[2] Karismaattisuuden käsite tulee kreikan armolahjaa tarkoittavasta sanasta kharisma.[3]

Karismaattisen kristillisyyden kehitys voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: helluntailaisuuden syntyyn ja leviämiseen, karismaattisuudeen laajentumiseen perinteisten kirkkokuntien pariin sekä uuskarismaattisuuteen. Karimaattista liikehdintää on tapahtunut myös eri mantereilla ja niiden välillä.[4] Viime vuosikymmeninä yksi karismaattisuuden näkyvä ilmentymä on ollut maailmanlaajuisesti levinneet megakirkot.[5]

Helluntailais-karismaattisiin seurakuntiin ja liikkeisiin kuului vuonna 2021 yli 655 miljoonaa jäsentä,[6][7] mikä on yli neljäsosa maailman noin kahdesta miljardista kristitystä. Center for the Study of Global Christianity-keskuksen mukaan näistä noin 305 miljoonaa kuului karismaattisiin seurakuntiin ja liikkeisiin.[8] Erityisen voimakasta karismaattisen kristillisyyden kasvu on Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa.[5]

  1. McGraith 2000, s. 231
  2. a b Pesonen & Sakaranaho 2020, s. 214
  3. Heino 1997, s. 61-62
  4. Pesonen & Sakaranaho 2020, s. 215
  5. a b Pesonen & Sakaranaho 2020, s. 216
  6. Gordon-Conwell Theological Seminary: Status of Global Christianity 2021. Gordon-Conwell Theological Seminary. Viitattu 7.3.2024.
  7. Gina A. Zurlo, Todd M. Johnson, Peter F. Crossing: World Christianity and Mission 2020: Ongoing Shift to the Global South. International Bulletin of Mission Research, 2020-01, 44. vsk, nro 1, s. 8–19. doi:10.1177/2396939319880074 ISSN 2396-9393 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  8. Global Christianity – A Report on the Size and Distribution of the World’s Christian Population Pew Research Center. 19.12.2011. Viitattu 26.4.2023. (englanniksi)

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by razib.in