Back کنیلوورث AZB Кенилуърт Bulgarian Kenilworth (lungsod sa Hiniusang Gingharian, Inglatera, Warwickshire, lat 52,35, long -1,58) CEB Kenilworth Welsh Kenilworth (Warwickshire) German Kenilworth English Kenilworth Esperanto Kenilworth Spanish Kenilworth Basque کنیلوورث Persian
| Kenilworth | |
|---|---|
 Kenilworthin keskustaa, keskellä näkyvän kellotornin (1906) pystytti birminghamilainen kangastehtailija vaimonsa muistoksi. |
|
 Kenilworth |
|
|
|
|
| Valtio | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Osa | Englanti |
| Hallintoalue | Länsi-Midlands |
| Kreivikunta | Warwickshire |
| Maantiede | |
| Kokonaispinta-ala | 5,96 km² |
| Väestö | |
| Väkiluku (2011) | 22 413 |
| Väestötiheys | 3 761 as./km² |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kenilworth on noin 22 500 asukkaan kaupunki Warwickshiren kreivikunnassa Keski-Englannissa.[1][2] Se tunnetaan etenkin keskiaikaisesta rauniolinnastaan.[1][3]
Kenilworthin paikalla oli asutusta jo roomalaisaikana, ja kylä mainitaan Englannin vanhimmassa maakirjassa 1086.[1] Vuonna 1120 Henrik I luovutti kylän maat kamariherralleen ja aarrekammion hoitajalleen Geoffrey de Clintonille, joka rakensi niille linnan ja augustinolaisluostarin. Suurimman osan toiminta-ajastaan linna kuului Englannin kuningassuvuille mutta siirtyi välillä myös muiden aatelissukujen hallintaan. Vuosien saatossa linnaa laajennettiin ja sen puolustuksia vahvistettiin. Elisabet I lahjoitti linnan vuonna 1563 Robert Dudleylle, Leicesterin jaarlille, joka muokkasi siitä ylellisen Elisabetin aikakauden palatsin ilmeisesti tehdäkseen vaikutuksen kuningattareen.[1][3]
Linnan strateginen merkitys pieneni Englannin sisällissodan jälkeen 1600-luvulla, ja sen rakennusten annettiin vähitellen ränsistyä. Maalaukselliset linnanrauniot kiinnostivat matkailijoita, ja kaupungista tuli kuuluisa Walter Scottin julkaistua romaaninsa Kenilworth (1821), jossa romantisoitiin Elisabetin ja Dudleyn välinen suhde.[1][3] Kenilworth kasvoi tasaista tahtia 1800-luvulla. Rautatie saapui kaupunkiin 1840-luvulla, ja siitä tuli Birminghamin ja Coventryn äveriäiden teollisuusjohtajien suosima asuinpaikka. Kaupungin tehtaat valmistivat muun muassa sarvikampoja, parkittua nahkaa ja tiiliä ja sen kauppapuutarhat tuottivat tomaatteja ja mansikoita.[1]
Vuonna 1937 autotehtailija John Siddeley osti Kenilworthin linnan kunnostaakseen siitä matkailunähtävyyden, ja vuonna 1957 hänen poikansa lahjoitti linnan Kenilworthin kaupunginvaltuustolle. Tämän jälkeen linnaa on korjattu useaan otteeseen ja sen alueelle on rakennettu uudelleen Elisabetin aikainen maisemapuutarha. Nykyisin linnan hoidosta vastaa English Heritage -järjestö.[3]
