Keski-C

Keski-C:llä tarkoitetaan länsimaisessa musiikissa C-nuottia, joka sijaitsee diskantti- ja bassoviivastojen välissä. Keski-C:tä kutsutaan usein myös nimellä C4 (nuotti-oktaavinotaatiossa) ^[1] tai oktaavialojen nimistön mukaisesti yksiviivaiseksi c:ksi (c¹). Keski-C on yleensä kosketinsoitinten koskettimiston keskiosassa. Kitaran keski-C on oktaavia alempi pieni c.

Oktaavin keski-C:tä ylempänä on 2-viivainen C ja sitä edelleen oktaavin ylempänä on 3-viivainen C ja niin edelleen. Alaspäin oktaaveittain mentäessä seuraavaksi keski-C:stä tulevat pieni, suuri, kontra ja sub-kontra C.

Vaikka yksiviivaista c:tä nimitetään yleisesti keski-C:ksi, tämä nimitys on koskettimistokohtainen. Muiden soitinten soittajat saattavat kutsua sitä eri nimellä. Esimerkiksi länsimaisen konserttihuilun soittaja saattaisi kutsua tätä nuottia "ala-C:ksi", sillä se sijaitsee konserttihuilun alimmassa rekisterissä.

Nykyisen määritelmän mukaan, jossa yksiviivainen A (a¹) on 440 Hz, keski-C:n taajuus on noin 261,6 Hz.

1. ↑ Sibelius-Akatemia, Musiikin teoria 1, Oktaavialat (Arkistoitu – Internet Archive)