Keto on kuiva niitty.[1] Keto on metsäisellä seudulla avomaa, jota pitää avoimena karjan laidunnus.
Ketoja on hiekkaisilla ja kallioisilla alueilla, joiden kasvualusta pidättää heikosti vettä ja haihtuminen on suurta puiden vähäisen määrän takia.[1] Kedoilla elää omaleimainen kasvistonsa, joita ei kasvaisi pohjoisessa ilman ihmisen toimintaa. Ne ovatkin usein tärkeä osa kulttuurimaisemaa. Nykyisin joitakin ketoja pidetään yllä keinotekoisesti.
Kasvit ovat matalia ja niitä on harvassa; eniten kuitenkin alkukesästä, että kasvit ehtisivät kukkia ja tehdä siemenet ennen kesän kuivinta aikaa.[1] Kedoilla on usein paljon kukkia, sillä muun muassa hyvän näkyvyyden vuoksi hyönteispölytteiset kasvit ovat vallalla. Ketokasveja kasvaa usein myös teiden reunoilla.