Kheirotonia

Kheirotonia tai Heirotonia on ortodoksisen kirkon rituaali. Kheirotonialla vihitään tehtäviinsä ylempi papisto eli diakonit, papit ja piispat. Rituaali toimitetaan alttarissa ja sen suorittaa aina piispa. Piispaksi vihkimisen toimittaa aina vähintään kolme piispaa, poikkeustilanteessa kaksi. Suomessa on ollut vain yksi tällainen tilanne: vuonna 1955 ei saatu kolmatta piispaa isä apulaispiispa Paavalin piispaksivihkimiseen, joten kheirotonian suorittivat isä arkkipiispa Herman ja isä piispa Aleksanteri kaksistaan. Tapauksen erikoisuutta korostaa ainutkertainen tilanne, kun kaikki kolme piispaa siunasivat yhtaikaa seurakuntaa siunauskynttilöillä ^[1]

Piispan vihkiminen on kolmeosainen: se alkaa lauantain vigilian jälkeen pidetyllä rukoushetkellä, jonka toimittavat vihkijöinä toimivat piispat. Vihittävän tuo paikalle kaksi arkkimandriittaa tai rovastia, jonka jälkeen ilmoitetaan valinnasta ja kysytään muodon vuoksi ottaako vihittävä tehtävän vastaan. Myöntävän vastauksen jälkeen vanhin piispoista toimittaa lyhyen hartauden ja vihittävä pitää saarnan, jossa erittelee sitä kehityskulkua, joka on tuonut hänet tälle paikalle. Lopuksi vanhin piispa vihmoo vihittävän pään pyhällä vedellä siunaten tehtäväänsä.

Itse vihkiminen alkaa liturgian alussa, kun vanhin paikalla olevasta papistosta tuo yhdessä vanhimman ylidiakonin kanssa vihittävän piispojen eteen. Vihittävältä kysytään kolme kysymystä: miten uskoo, miten kertoo sen laajemmin ja miten pitää arvossa kirkkoisien ja kirkolliskokousten päätökset. Vihittävä lukee uskontunnustuksen, laajennetun piispallisen uskontunnustuksen sekä piispanvalansa. Vanhimman piispan loppusiunauksen jälkeen hän siirtyy takaisin alttariin odottamaan.

Itse vihkiminen toimitetaan Pyhän Kolminaisuuden virren jälkeen. Kaksi papiston vanhinta tuo vihittävän kirkkokansan eteen ja edelleen pyhän oven kautta alttaripöydän luo. Alemmista vihkimisistä poiketen piispaksi vihittävä ei kierrä alttaripöytää vaan polvistuu pöydän eteen painaen kätensä ja otsansa vasten pöytää. Piispat toimittavat kättenpäällepanemisen sakramentin, jonka lukee vanhin piispa, Suomessa arkkipiispa, jonka jälkeen vihitty puetaan piispallisiin vaatteisiin ja siunaa ensi kerran kansaa molemmilla käsillään. Palveluksen jälkeen vanhin piispa luovuttaa vihitylle tämän piispansauvan ja pitää opetuspuheen.

Suomen itsenäistymisen jälkeen useimmat piispat on vihitty Kuopion katedraalissa; poikkeuksia ovat isä arkkipiispa Herman, joka vihittiin Konstantinopolissa, isä piispa Aleksanteri joka vihittiin Viipurissa sekä Valamon Luostarissa vihityt isä apulaispiispa piispa Aleksi ja isä metropoliitta Tiihon.

Papiksi vihittävä diakoni tuodaan kansan eteen suuren saaton yhteydessä. Hän kantaa päänsä päällä suurta ehtoollispeitettä merkkinä tehtävästään. Vanhin papeista ja ylidiakoni tuovat hänet pyhän oven kautta alttarin eteen, jossa vihittävä polvistuu ja kumartaa maahan ensin alttarin ja sitten piispan edessä merkkinä siitä, että hän palvelee molempia. Piispa siunaa vihittävää ja kumarrettuaan vihittävä suutelee piispan kättä ja epigonaatiota.

Nyt vihittävä kulkee kolmesti alttaripöydän ympäri opastajaksi määrätyn rovastin (luostarissa arkkimandriitan) perässä ja suutelee pöydän joka kulmaa. Pöydän ja piispan edessä hän kumartaa maahan. Lopuksi vihittävä polvistuu pöydän eteen ja piispa toimittaa kättenpäällepanemisen, jonka jälkeen vihitty puetaan papillisiin vaatteisiin ja saa lopuksi avatun toimituskirjan käteensä; nyt piispa tuo vihityn kansan eteen ja lausuu: Aksios, mihin kirkkokansa vastaa: Aksios, aksios, aksios.

Lopuksi vihitty lukee ambonintakaisen rukouksen merkkinä vihkimyksestään.

Diakoni vihitään vasta anaforan loppusiunauksen jälkeen merkkinä siitä, että hän on vain avustaja anaforan toimittamisessa. Pukemisen jälkeen vihitty saa käteensä ripidin, jota pitelee hetken ajan pyhitettyjen ehtoollislahjojen yläpuolella.

Muuten seremonia on lähes samanlainen kuin papin vihkiminen, johdattajana on vain ylidiakoni. Juuri vihitty diakoni ilmoittaa vihkimyksestään lukemalla viimeisen ektenian.

1. ↑ Loima: Esipaimen siunaa. kansikuva