Khmerien valtakunta

Khmerien valtakunta (khmeriksi ចក្រភពខ្មែរ, myös Angkor (khmeriksi ចក្រភពអង្គរ, khmerien käyttämä nimi oli Kambuja^[1]) oli hindulais-buddhalainen kuningaskunta Kaakkois-Aasiassa 802–1431. Valtakunnan ydinaluetta oli nykyinen Kambodža ja laajimmillaan se hallitsi suuria osia nykyisistä Laosista, Thaimaasta, Myanmarista ja Vietnamista. Valtakunnan useimmat pääkaupungit sijaitsivat Angkorissa, joka oli esiteollisen ajan maailman suurin kaupunki: sen pinta-ala oli 3 000 neliökilometriä^[2] ja asukasluku 700 000–1 900 000^[3][4]. Khmerien valtakuntaa edelsi khmerien ensimmäinen kuningaskunta Chenla. Khmerien valtakunnan aika alkoi 802, kun kuningas Jayavarman II perusti valtakunnan. Valtakunnan katsotaan päättyneen 1431, kun Ayutthayan kuningaskunta tuhosi Angkorin.^[5]

Khmerien valtakunnan merkittävimmät kulttuurijäänteet ovat hallitsijoiden rakentamat lukuisat temppelit. Hallitsijat rakennuttivat omia temppelikokonaisuuksia, ja osa hallitsijoista uusia pääkaupunkeja. Tunnetuin khmerien valtakunnan temppeli on Angkor Wat. Rakennustaitoa tarvitsi myös laaja keinokastelujärjestelmä. Khmerien yhteiskunta oli jakautunut selvästi kahteen luokkaan, eliittiin ja tavalliseen kansaan. Jumalkuningas oli jumalien edustaja maanpäällä, ja suurin osa tavallisesta kansasta eli orjuudessa.

1. ↑ Heikkilä-Horn & Miettinen 2005, 18
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä map ei löytynyt
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Stark109-11 ei löytynyt
4. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Kummu26-7 ei löytynyt
5. ↑ Heikkilä-Horn 1990, 71–74.