Kielen omaksuminen

Kielen omaksuminen tarkoittaa pikkulasten kykyä oppia kieltä spontaanisti ja ilman ohjausta. Kielen opetteleminen eroaa omaksumisesta siten, että opettelu on päämäärähakuista, usein ohjattua toimintaa, jota tekevät oppimiskyvyiltään eritasoiset ja eri-ikäiset ihmiset, kun taas omaksuminen tapahtuu spontaanisti, ja sen osaavat kaikki lapset.

Kielen omaksumisnopeus vaihtelee alkuvaiheessa suuresti, mutta erot tasaantuvat 4-5 vuoden ikään mennessä. Omaksumisnopeus ei ole yhteydessä älykkyyden, myöhempään koulumenestyksen tai muun vastaavan kanssa. Noin kahdeksan vuoden iässä lapsi hallitsee pääpiirteittäin kielen rakenteet, vaikkei niiden hahmottaminen ja käyttäminen olekaan tällöin vielä aikuismaista. Yleensä lapset ymmärtävätkin enemmän kuin pystyvät itse tuottamaan.

Kielenomaksumisen kriittinen ikä -hypoteesi olettaa, että kielenomaksumisen on lähdettävä käyntiin 7-9 vuoden ikään mennessä, muussa tapauksessa se ei koskaan luonnistu normaalisti. Tämä johtuu siitä, että aivojen plastisiteetti alkaa tuossa iässä heiketä. Lisätukea hypoteesille on saatu yli 10-vuotiaista ns. susilapsista tai muuten vaille kielimallia jääneistä lapsista, jotka eivät ole saavuttaneet "normaalia" kielitaitoa missään kielessä.