Kieltolaki tarkoittaa tavallisimmin alkoholijuomien valmistuksen ja myynnin kieltävää lakia.[1][2] Joskus lailla on kielletty myös alkoholin kulutus. Kieltolakien takana on ollut huoli alkoholinkäytön haitallisista vaikutuksista yhteiskuntaan ja moraaliin, ja lakien tavoitteena on ollut lopettaa alkoholin kulutus poistamalla sen saatavuus.[2]
Islamilaisissa maissa alkoholi on ollut uskonnollisista syistä kiellettyä tai rajoitettua jo 600-luvulta alkaen. Uudella ajalla kieltolaki on ollut käytössä muun muassa Suomessa 1919–1932, Venäjällä 1914–1923, Yhdysvalloissa 1920–1933, Prinssi Edwardin saarella Kanadassa 1901–1948 (myös muissa osissa Kanadaa lyhyempiä ajanjaksoja), Norjassa 1916–1927 ja Islannissa 1915–1935.[3][4][5] Lisäksi moni siirtomaavalta kielsi alkoholin siirtomaissaan etenkin Afrikassa, joskus paikallisten johtajien omasta pyynnöstä.[2]