Kimmo Timonen

Kimmo Timonen
Kimmo Timonen (nro 44) NHL-seura Philadelphia Flyersin paidassa vierasottelussa Pittsburgh Penguinsia vastaan lokakuussa 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt	18. maaliskuuta 1975 (ikä 49) Kuopio, Suomi
Kansalaisuus	Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi	Kime
Pelipaikka	puolustaja
Maila	vasen
Pituus	178 cm
Paino	88 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura	1991–2015
Seurat	KalPa (SML, Mestis) Turun Palloseura (SML) Helsingin IFK (SML) Nashville Predators (NHL) Philadelphia Flyers (NHL) Chicago Blackhawks (NHL) HC Lugano (NLA) Brynäs IF (SEL)
NHL-varaus	250. varaus, 1993 Los Angeles Kings
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Stanley Cup
	Chicago Blackhawks	2015

Kimmo Samuel Timonen (s. 18. maaliskuuta 1975 Kuopio) on pelaajauransa päättänyt suomalainen jääkiekkoilija, olympia- ja MM-mitalisti, kaksinkertainen Suomen mestari sekä Stanley Cup -voittaja.^[1] Timonen oli jääkiekossa pelipaikaltaan puolustaja. Hän pelasi mittavan uran Pohjois-Amerikan NHL-liigassa, jossa hän pelasi 1 108 runkosarjaottelua tehopistein 117+454=571.^[1] Timosen pelillisinä vahvuuksina on pidetty hyvää peliälyä ja luistelutaitoa.^[2][3]

Timonen on eniten maaleja tehnyt suomalaispuolustaja NHL:ssä Teppo Nummisen ohella, mutta Timonen saavutti 117 maalia pelaamalla 264 ottelua Nummista vähemmän.^[4] Lisäksi hän on eniten ylivoimamaaleja ja ylivoimapisteitä NHL:ssä tehnyt suomalaispuolustaja 61 maalillaan ja 332 pisteellään.^[5][6] Kaikkien puolustajien ylivoimamaalitilastossa hän on sijalla 43 ja ylivoimapistetilastossa sijalla 21.^[5][6] Tosin suomalaistaustaisista pelaajista hänen edellään on kanadansuomalainen puolustaja Chris Pronger 83 ylivoimamaalillaan ja 374 ylivoimapisteellään.^[5][6]

Timonen pelasi ensimmäisen ottelunsa miesten tasolla kasvattajaseurassaan KalPassa kaudella 1991–1992. Vuonna 1994 hän siirtyi Turun Palloseuraan, jossa hän saavutti Suomen mestaruuden ja kaksi SM-hopeaa.^[7] Voitettuaan uransa toisen Suomen mestaruuden Helsingin IFK:ssa kaudella 1997–1998 Timonen siirtyi Pohjois-Amerikkaan ja teki sopimuksen NHL-seura Nashville Predatorsin kanssa.^[7][8] Kahdeksan kauden ajan Nashvillea edustanut Timonen pelasi NHL:ssä myös seitsemän kauden ajan Philadelphia Flyersissa ja yhden kauden Chicago Blackhawksissa. Hän voitti NHL:n Stanley Cup -mestaruuden pelaajauransa viimeisellä kaudella Chicagossa keväällä 2015.^[1]

Maajoukkuetasolla Timonen pelasi kolmesti nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa, seitsemästi maailmanmestaruuskilpailuissa, viidesti olympialaisissa ja kahdesti maailmancupissa. Hän saavutti maajoukkueurallaan kolme aikuisten maailmanmestaruuskisojen mitalia sekä neljä olympiamitalia, ja toisen sijan vuoden 2004 maailmancupista.^[9]

KalPa jäädytti Timosen pelinumeron 44 3. joulukuuta 2016 seurahistorian neljäntenä pelaajana.^[10]

Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF nimesi Timosen IIHF:n Hall of Fameen helmikuussa 2020. Timonen on kunniagallerian 21. suomalainen.^[11]

1. ↑ ^{a b c} Basu, Arpon: Kimmo Timonen caps career with first championship nhl.com. 16.6.2015. NHL. (englanniksi)
2. ↑ 44 Kimmo Timonen jatkoaika.com. Jatkoaika. Viitattu 29.5.2010.
3. ↑ Sami Pilvinen: Kime rikkoi rajoja. Iltalehti 3.6.2015, s. 34–35.
4. ↑ NHL Stats NHL.com. Viitattu 10.1.2022. (englanniksi)
5. ↑ ^{a b c} NHL Stats NHL.com. Viitattu 10.1.2022. (englanniksi)
6. ↑ ^{a b c} NHL Stats NHL.com. Viitattu 10.1.2022. (englanniksi)
7. ↑ ^{a b} Kaunein mahdollinen päätös – Kimmo Timosen ura kuvina mtv.fi. 16.6.2015. MTV. Arkistoitu 2.3.2017. Viitattu 16.6.2015.
8. ↑ Pilvinen, Sami: Timosen NHL-uraan ei uskottu – teki heikkoudestaan vahvuuden iltalehti.fi. 16.6.2015. Iltalehti. Viitattu 16.6.2015.
9. ↑ Elite Prospects
10. ↑ KalPa jäädyttää Kimmo Timosen pelinumeron 44
11. ↑ Hieno tunnustus! Kimmo Timonen valittiin IIHF:n kunniagalleriaan www.iltalehti.fi. Viitattu 4.2.2020.