Kivennuoliainen | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Lahko: | Karppikalat Cypriniformes |
Heimo: | Kivennuoliaiset Nemacheilidae[3] |
Suku: | Barbatula |
Laji: | barbatula |
Kaksiosainen nimi | |
Barbatula barbatula |
|
Synonyymit | |
Nemacheilus barbatulus |
|
Katso myös | |
Kivennuoliainen (Barbatula barbatula) on pieni, viiksekäs pohjan lähellä pysyttelevä euraasialainen kalalaji. Sen levinneisyysalue on laaja ja ulottuu Pyreneiltä Tyyneenmereen laskeviin vesistöihin asti. Suomessa kivennuoliainen on melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomen sekä Oulun läänin alueen virtaavissa vesissä ja järvien hapekkaissa rantavesissä. Se esiintyy harvinaisena myös murtovedessä Suomenlahden itäosissa.
Kivennuoliainen kasvaa 10–15 senttimetrin mittaiseksi. Sen suomut ovat pieniä, ja siksi sen iho tuntuu sileältä. Viiksisäikeitä kivennuoliaisella on neljä ylähuulessa ja kaksi suupielissä. Väriltään kala on ruskean vihertävä ja siinä on tummempia läiskiä. Se viihtyy pohjakivien alla ja etsii ruokaa kivipohjasta viiksiensä ja tarkan hajuaistinsa avulla. Suurin osa ravinnosta on hyönteisten toukkia. Kivennuoliaisen kutuaika on toukokuun lopulta kesäkuun alkuun.
Kivennuoliainen muistuttaa hieman rantanuoliaista (Cobitis taenia).