Back إشراط كلاسيكي Arabic Умоўныя рэфлексы Byelorussian Условни рефлекси Bulgarian Condicionament clàssic Catalan Klassisk betingning Danish Klassische Konditionierung German Κλασική εξαρτημένη μάθηση Greek Classical conditioning English Kondiĉa reflekso Esperanto Condicionamiento clásico Spanish
 |
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: voisi ensin kertoa mitä k.e. tarkoittaa. Muutenkin voisi sijoittaa käsitteen laajempaan yhteyteen (behavioristisen) psykologian kentässä |
 |
Tähän artikkeliin ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Klassinen ehdollistuminen viittaa oppimistapaan, jossa kahden eri ärsykkeen välille syntyy mielleyhtymä. Kun ensimmäinen ärsyke esiintyy, ehdollistumisen alainen henkilö osaa jo odottaa seuraavaa ärsykettä. Ensimmäisestä ärsykkeestä tulee toisen signaali. Klassista ehdollistumista onkin kutsuttu myös ”signaalioppimiseksi”.
Venäläinen fysiologi Ivan Pavlov löysi klassisen ehdollistumisen koirakokeissaan (Pavlovin teoria). Tutkimuksessaan hän soitti kelloa koirille ennen ruoan antamista, jolloin muutaman kerran jälkeen koirien sylkirauhaset aktivoituivat jo kellon äänen vaikutuksesta.[1]
Aina ehdollistumisen aiheuttaneet ärsykkeet eivät kuulu loogisesti yhteen, jolloin seurauksena on virheellistä tai haitallista oppimista. Esimerkkinä traumaattiset kokemukset, joissa mikä tahansa tilanteessa esiintynyt ärsyke voi jatkossa aikaansaada pelon tunteen.
Klassista ehdollistumista tapahtuu jatkuvasti. Se on hyvin pitkälti tiedostamatonta, sekä tahdosta että seurauksista riippumatonta oppimista. Harva tiedostaa ehdollistuvansa, eikä tämänkaltaista oppimista voi kytkeä pois päältä niin halutessaan. Ehdollistumisen tapahtuminen on siis hyvin pitkälti ympäristön varassa. Seurauksista riippumatonta ehdollistumisesta tekee sen, että se ei muutu yksilöä palkitsemalla tai rankaisemalla. Ehdollistuman pysyvyyttä ja katoamista voi säädellä lähinnä siihen liittyvän ehdottoman ärsykkeen avulla.
- ↑ Laine, Vesa & Vilkko-Riihelä, Anneli: Mielen maailma 1: Psykologian perustiedot, s. 64–72. WSOY, 2005. ISBN 951-0-20312-1.