Klaus Henrik Waris (vuoteen 1935 Warén, 17. maaliskuuta 1914 Helsinki – 18. joulukuuta 1994 Helsinki) oli suomalainen taloustieteilijä, professori ja Suomen Pankin pääjohtaja (1957–1967).[1]
Waris valmistui ylioppilaaksi vuonna 1932 ja filosofian kandidaatiksi (nyk. maisteri) vuonna 1935 Turun yliopistosta. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1945 Helsingin yliopistossa väitöskirjalla Kuluttajain tulot, kulutus ja säästäminen. Waris työskenteli valtiovarainministeriön kansantalousosaston päällikkönä 1946–1949, jolloin muun muassa alettiin julkaista neljännesvuosittaisia suhdannekatsauksia. Vuosina 1949–1952 Waris toimi Teknillisen korkeakoulun kansantaloustieteen professorina, minkä ohessa hän oli Pohjoismaiden Yhdyspankin johtokunnan jäsen vuosina 1950–1951.[1]
Vuosina 1952–1957 Waris oli Suomen Pankin johtokunnan jäsen ja vuosina 1957–1967 pääjohtaja. Wariksen aloittaessa pääjohtajakautensa hänen tehtäväkseen muodostui juuri devalvoidun markan arvon puolustaminen vuoden 1956 yleislakon jälkeisessä tilanteessa. Vuonna 1961 markka oli kuitenkin devalvoitava uudelleen. Waris erosi keskuspankista vuonna 1967, mutta hänen kauttaan pidettiin onnistuneena. Devalvaatiot helpottivat vientiä ja ulkomaisten lainojen avulla kehitettiin Suomen metsäteollisuutta ja parannettiin Suomen tieverkostoa. Työttömyys oli Wariksen kaudella vähäistä, elintaso parani ja Suomi kaupungistui.[1]
Pankkiuran jälkeen Waris työskenteli Helsingin kauppakorkeakoulun kanslerina 1967–1980 ja Sitran ensimmäisenä yliasiamiehenä 1968–1972. Hän toimi myös muun muassa Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) valtuuskunnan puheenjohtajana vuosina 1973–1982. Vuonna 1978 hän sai elämäntyöstään Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon.[1]
- ↑ a b c d Vesikansa, Jyrki: Waris, Klaus (1914–1994). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 18.7.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 24.3.2016.