Kokeminen tarkoittaa kalastuksessa ja metsästyksessä pyydyksen tarkistamista ja mahdollisen saaliin keräämistä. Kokemisen jälkeen pyydys viritetään uudelleen, jos pyyntiä halutaan jatkaa. Metsästyksen yhteydessä yleensä on kyse ansan tai loukun käytöstä. Kalastuksessa koetaan verkkoja, rysiä, mertoja, katiskoita ja pitkäsiimoja. Esimerkiksi verkon kokemisessa on olosuhteilla kuten veden lämpötilalla suuri merkitys kokuväliin, sillä lämpimässä monet kalalajit kuten siika ja kuha pilaantuvat nopeasti. Virtaavassa vedessä verkkopyydyksiin tarttuu likaa ja roskia, jotka heikentävät pyydyksen toimivuutta ja lisäävät verkon pinta-alaa, jolloin virtaus saattaa painaa pyydyksen mutkalle tai upoksiin.
Sulan veden aikana verkot, rysät ja pitkäsiimat koetaan yleensä veneestä. Katiskat, rapumerrat ja eräät koukkupyydykset (esim. iskukoukku) voidaan asettaa pyyntiin niin, että ne voidaan kokea myös rannalta. Muun tyyppiset merrat koetaan veneellä tai suoraan kalapadon päältä. Jään alla sijaitsevat talvipyydykset koetaan avannon kautta. Katiskojen ja yksinkertaisten koukkupyydysten kokeminen ei vaadi erityisiä toimenpiteitä avannon puhdistamisen lisäksi, mutta verkon kokeminen eroaa enemmän kesäpyynnistä. Verkko tarkistetaan suurehkon kokuavannon kautta ja vedetään takaisin jään alle narulla, joka on kiinnitetty verkon toiseen päähän pienen naruavannon kautta.