Kollageeni on tukikudoksen yleisin säiemäinen proteiini.[1] Erityyppistä kollageenia esiintyy muun muassa luussa, rustossa, jänteissä, ihossa, verisuonissa, selkärangan välilevyissä sekä elinten ympärillä.[1] Noin 40 prosenttia elimistön proteiinien kokonaismassasta[2] ja noin 70 prosenttia ihon kuivapainosta on kollageenia.[3] Kollageenin tehtävänä on pitää kudokset joustavina, uusiutuvina ja toimintakykyisinä.[3]
Ihmisen luontainen kollageenin tuotanto alkaa hidastua pikkuhiljaa jo noin 25-vuotiaana. Samalla kollageenin rakenne heikentyy. Kollageenin väheneminen hidastaa esimerkiksi nivelten, jänteiden, rustojen ja ihon uusiutumista ja joustavuutta.[3]
Kollageenit ovat elimistön yleisimpiä proteiineja ja tärkeitä solun ulkoisen aineen rakenneosia, jotka antavat tukea ja lujuutta kudoksille. Kollageenit muodostavat kolmoiskierteisiä rakenteita, joiden erityispiirteenä ovat muokatut proliini- ja lysiini-aminohapot. Kollageeni antaa suuren vetolujuutensa ansiosta kudoksille mekaanista kestävyyttä.
Luista haudutettu liemi, aladobi, liha ja kala sisältävät kollageenia.[3] Luuliemessä on lisäksi paljon magnesiumia, kalsiumia ja kaliumia.[4]
Sana kollageeni on peräisin kreikasta, ja tarkoittaa liimaamuodostavaa.