Konseptialbumi

Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Onko konsepti- ja teema-albumilla vakiintuneet eri merkitykset vai ovatko ne puhtaasti synonyymeja.

Konseptialbumi tarkoittaa musiikissa levyalbumia, joka muodostaa kappaleiltaan jonkinlaisen harkitun kokonaisuuden (sanan alkuperä on latinan conceptum, sanasta concipere ’sommitella, kirjoittaa’). Tämä muodostaa vastakohdan perinteisen popmusiikin albumeille, jotka ovat tavallisesti vain sarja erillisiä kappaleita vailla keskinäistä yhteyttä. Sellaisia jatkokertomuksen sisältäviä albumeita, joissa kaikki kappaleet liittyvät aihepiiriltään toisiinsa muodostaen jonkinlaisen juonellisen kokonaisuuden, kutsutaan myös teema-albumeiksi.

The Beatlesin vuonna 1967 julkaistua albumia Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band pidetään usein ensimmäisenä todellisena konseptialbumina, vaikka ennen sitä esimerkiksi Frank Sinatra, Frank Zappa ja The Beach Boys olivat julkaisseet albumeja, joiden kappaleet noudattavat samaa tematiikkaa. Monet Sgt. Pepperin raidat ovat varsin irrallisia kokonaisuuteen nähden, mutta levyä on kuitenkin mietitty kokonaisuutena eikä vain kokoelmana yksittäisiä kappaleita. Esimerkiksi toiseksi viimeisellä raidalla ensimmäisen kappaleen teema palaa uudelleen. Juuri tämä albumien näkeminen kokonaisteoksina oli ratkaiseva muutos konseptialbumien ilmaantumisessa.

Nirvanan The Story of Simon Simopath (1967), The Pretty Thingsin S.F. Sorrow (1968), The Kinksin Arthur (Or the Decline and Fall of the British Empire) (1969) ja The Whon Tommy (1969) olivat ensimmäisiä rockalbumeja, joiden kappaleet muodostivat juonellisen kokonaisuuden. Myöhemmistä yhtyeistä Pink Floyd tunnetaan konsepti- ja teema-albumeistaan.

Konseptialbumit ovat erityisen suosittuja progressiivisessa rockissa, eikä teema-albumien tekeminen ole vierasta metallimusiikissakaan.