Kotelosienet

Kotelosienet
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Sienet Fungi
Kaari:	Kotelosienet Ascomycota Caval.-Sm.[1]
Alakaaret ja luokkia
Rihmastolliset kotelosienet Pezizomycotina Orbilomycetes Pezizomycetes Dothideomycetes Arthoniomycetes Eurotiomycetes Laboulbeniomycetes Lichinomycetes Lecanoromycetes Leotiomycetes Sordariomycetes Saccharomycotina Saccharomycetes Taphrinomycotina Tuulenpesäsienet Taphrinomycetes Neolectomycetes Pneumocystidomycetes Schizosaccharomycetes
Katso myös
Kotelosienet Wikispeciesissä   Kotelosienet Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Kotelosienet (Ascomycota) ovat sienikunnan kaarista se, johon kuuluu eniten lajeja, ainakin noin 33 000 lajia. Kotelosienet on yksi vanhimmista kuivalla maalla elävistä eliöryhmistä.^[2] Kantasienten (Basidiomycota), joita pidetään sienten kehittyneimpänä kaarena, uskotaan kehittyneen kotelosienten kanssa yhteisestä kantamuodosta.

Kotelosienet voivat olla elomuodoltaan sekä rihmastoja muodostavia että hiivamaisia. Monet suurikokoisia itiöemiä muodostavat kotelosienet tuottavat tyypillisesti maljan muotoisia itiöemiä. Jotkut lajit puolestaan ovat mikroskooppisen pieniä. Kotelosienten nimi (askos = kotelo, säkki + mykétes = sienet)^[3] viittaa mikroskooppisen pieneen itiökoteloon, jossa itiöt syntyvät. Tällainen askus yhdistää niin isoja kotelosieniä kuten korvasieni, kuin mikroskooppisia kuten tuulenpesäsienet.

Monet kotelosienet voivat olla sieniosakkaana jäkälässä, esimerkiksi torvijäkälät. Useat myös muodostavat kasvien kanssa sienijuuren. Itiöemiä muodostavista kotelosienistä monet tuottavat itiöemiä keväällä, kun kantasienet ovat enemmän syksyn lajeja.

Kotelosienet elävät pääasiassa maalla, jossa niillä on huomattava merkitys kuolleen orgaanisen aineksen hajottajina. Ne käyttävät ravinnokseen yksinkertaisia sokereita, jotkut myös selluloosaa, kitiiniä ja pektiiniä. Jotkut kotelosienistä ovat kasvien tai eläinten patogeeneja.

Kotelosieniin kuuluu monia ihmiselle tärkeitä sieniä, joita käytetään elintarvike- ja lääketuotannossa, esimerkiksi homejuustoista tunnettu Penicillium glaucum.

1. ↑ Index Fungorum
2. ↑ Suomen sammalien ja jäkälien mikrosienet (Tutkimustiivistelmä) Turun yliopisto. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 15.11.2017.
3. ↑ Kultatukka ja sudenpieru – tieteellisten nimien merkitys s. 2^{[vanhentunut linkki]} Joensuun yliopisto