Kotkarausku | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Rustokalat Chondrichthyes |
Alaluokka: | Leveäsuiset Elasmobranchii |
Lahko: | Suurrauskut Myliobatiformes |
Heimo: | Kotkarauskut Myliobatidae |
Suku: | Myliobatis |
Laji: | aquila |
Kaksiosainen nimi | |
Myliobatis aquila |
|
Katso myös | |
Kotkarausku (Myliobatis aquila) on kotkarauskujen heimoon kuuluva äärimmäisen uhanalainen rustokalalaji. Sitä tavataan Atlantin itäosassa ja Välimeressä.[2][3]
Kotkarausku kasvaa yleensä 120-senttiseksi,[3] mutta lajin yksilön suurin havaittu pituus on ollut 183 senttiä ja paino 14,5 kiloa.[2] Kala on selkäpuolelta sileä ja väriltään ruskea, kun taas vatsapuoli on likaisen valkoinen. Pyrstö on musta.[3] Kotkarausku elää 1–300 metrin syvyydessä, tosin yleensä matalissa lahdissa ja suistoissa.[2] Sen erottaa saman alueen keihäsrauskuista sen ulostyöntyvästä päästä. Uidessaan kotkarausku pitää päätään selvästi rintaeviä korkeammalla.[3] Kala liikkuu usein parvina.[2] Kotkarausku syö pohjaeläimistöä, pääasiassa nilviäisiä, mutta myös kaloja.[2][3] Se murskaa nilviäisten kuoret vahvoilla hampaillaan.[3]
Kotkarausku on kaikkien kotkarauskujen tapaan ovovivipaarinen, eli se hautoo munat sisällänsä ja synnyttää poikaset elävinä.[2][3] Poikanen saa ravintonsa alkuun ruskuaispussista, mutta myöhemmin se saa lisäravintoa suoraan emon kohtunesteistä. Naaraat ovat raskaana 6–8 kuukautta ja synnyttävät 3–7 jälkeläistä kerralla.[2]