Koulukiusaaminen

Koulukiusaaminen on tarkoituksellisesti tai suunnitelmallisesti toista vahingoittavaa, henkistä tai fyysistä kouluväkivaltaa, yksilöiden välistä tai yhteisöllistä kiusaamista. Koulukiusaaminen täyttää usein rikoksen, kuten kunnianloukkauksen tai pahoinpitelyn, tunnusmerkit.^[1][2]

Tavallisesti koulukiusaamisella on tarkoitettu oppilaan toiseen oppilaaseen kohdistamaa kiusaamista, mutta koulukiusaamiseksi voidaan nimittää myös opettajien välistä työpaikkakiusaamista tai oppilaan ja opettajan välistä kiusaamista.^lähde? Kiusaaminen ei ole luokan muusta sosiaalisesta elämästä irrallaan oleva asia, vaan se liittyy usein kokonaisvaltaiseen ”ihmisarvon menetykseen vertaisryhmässä”.^[3] Härnäämistä, joka kohdistuu sattumanvaraisesti eri oppilaisiin, ei useinkaan pidetä varsinaisena koulukiusaamisena, mutta jos härnäävä puhe kohdistuu jatkuvasti samaan oppilaaseen ja kohde on alistetussa asemassa, kiusaamisen tunnusmerkit täyttyvät. Koulukiusaaminen voi olla uhrilleen henkisesti hyvinkin vahingollista ja saattaa aiheuttaa jopa aikuisikään asti säilyviä traumoja.

Kiusaaminen on pahan mielen aiheuttamista, joka on:

• tahallista,
• toistuvaa,
• kohdistuu suhteellisen puolustuskyvyttömään lapseen tai nuoreen.^[4]

Kiusaajien arveltiin aiemmin kärsivän huonosta itsetunnosta. Tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt, että kyse on enemmän kiusaajien näyttämisen tarpeesta, joskus myös psyykkisistä ongelmista.^[5] On usein toistuva klisee, että kiusaajat ovat myös itse voineet aiemmin joutua kiusatuiksi. Professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan se ei pidä paikkaansa.^[6].

Monille sivustakatsojille ja osallistujille kiusaaminen voi olla ajanvietettä. Äärimmillään kyse on vallankäytöstä ja nokkimisjärjestyksen ratkomisesta väkivallan keinoin. Kiusaamisen kohteena on usein oppilas, joka eroaa jollain tavalla muusta joukosta. Perinteisesti tällaisia syitä ovat olleet liikalihavuus, anatominen poikkeavuus, etninen tausta, silmälasien tarve, kiusatun perheen olosuhteet, hiljaisuus, pikkuvanhuus tai hyvä koulumenestys.

Kiusaaminen perustuu Keltikangas-Järvisen mukaan ryhmädynamiikkaan. Kiusaaja tarvitsee ympärilleen yleisön myötäilemään ja niitä, jotka seuraavat hiljaa vierestä. Kiusaamisen vähentämisessä pitäisi kiinnittää huomiota koko ryhmään niin, että kiusaaja ei saa tukea ryhmästä: ei yleisöä, ympärillä naureskelijoita tai muita kiusaamiseen mukaan menijöitä jne.^[6] ja että yhä useampi asettuu kiusatun puolelle tai osoittaa, ettei hyväksy kiusaamista.

Marko Hamilon kirjan Älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa mukaan juridiset keinot, kuten kiusaajien ja koulujen haastaminen oikeuteen ja korvausten vaatiminen on tehokkaampaa puuttumista kiusaamiseen kuin jatkuva kiusaajan tai kiusattujen psykologisointi tai kiusaajien ymmärtäminen.^{[7]lähde tarkemmin?[6]}

1. ↑ Don Lehtinen: Poliisi muistuttaa: koulukiusaaminen voi täyttää rikoksen tunnusmerkit – katso esimerkit Helsingin uutiset. 22. kesäkuuta 2016. Etelä-Suomen Media. Viitattu 22. lokakuuta 2018.
2. ↑ Koulukiusaaminen on rikos Yle uutiset. Yle.
3. ↑ amk.fi^{[vanhentunut linkki]}
4. ↑ Salmivalli 1998
5. ↑ Maria Mustranta: Koulukiusaamisen lyhyt historia. Ylioppilaslehti, 2006, nro 2.
6. ↑ ^{a b c} Ulla Malminen, Psykologian professori tyrmää usein toistuvan kliseen kiusaamisesta: "Se on vanhanaikainen käsitys, että kiusaaja itse on ollut joskus kiusattu", Yle.fi, uutiset 28.9.2020, viitattu 28.9.2020
7. ↑ Marko Hamilo (toim.), Älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa, Atena 2007