Kriegsmarine | |
---|---|
Toiminnassa | 1935–1945 |
Valtio | Saksa |
Aselajit | merivoimat |
Koko |
50 000 (1939)[1] 250 000 (1940)[1] 404 000 (1941)[1] 580 000 (1942)[1] 780 000 (1943)[1] 810 000 (1944)[1] 700 000 (1945)[1] |
Sodat ja taistelut | toinen maailmansota |
Komentajat | |
Tunnettuja komentajia |
Erich Raeder Karl Dönitz Alfred Saalwächter |
Kriegsmarine (suom. Sotalaivasto) oli Saksan asevoimien meripuolustuksesta vastannut puolustushaara, joka perustettiin toukokuussa 1935 suoritetun kansallisten asevoimien uudelleenorganisoinnin yhteydessä. Laivaston perustaminen rikkoi ensimmäisen maailmansodan rauhansopimuksen Saksalle asettamia rajoituksia. Sen edeltäjä oli Weimarin tasavallan aikainen laivasto Reichsmarine.
Kriegsmarine koostui yksittäisistä isommista laivoista, useampia laivoja sisältävistä laivasto-osastoista ja erilaisista maalla sijaitsevista huoltosatamista ja muusta kalustosta. Toisen maailmansodan aikana Kriegsmarinessa palveli yhteensä 1,5 miljoonaa sotilasta ja sen menetykset sodan aikana olivat 65 000 kuollutta, 105 000 kadonnutta ja 21 000 haavoittunutta.
Kriegsmarinen pääalukset olivat taistelulaivat Bismarck ja Tirpitz, ”taskutaistelulaivat” Lützow, Admiral Scheer ja Admiral Graf Spee, taisteluristeilijät Scharnhorst ja Gneisenau, kolme raskasta risteilijää, kuusi kevyttä risteilijää, sukellusveneet ja muut pienemmät alukset. Kahta ensimmäisen maailmansodan aikaista taistelulaivaa käytettiin pääasiassa koulutukseen.
Taistelulaivat olivat kooltaan ja tulivoimaltaan verrattavissa Ison-Britannian kuninkaallisen laivaston suurimpiin aluksiin, mutta kuninkaallisen laivaston valtava toimintakapasiteetti ja alusten lukumäärä ylittivät Kriegsmarinen koon monin verroin. Bismarck ja Tirpitz olivat bruttovetoisuudeltaan yli 50 000 tonnia ja aseistuksena niissä oli kahdeksan 380 mm tykkiä.