Kriittinen laitos

Kriittinen laitos eli kriittinen editio on kauno- tai tietokirjallisuudesta tai sävellyksestä laadittu kommentoitu julkaisu, joka pohjautuu huolelliseen lähdeaineiston tutkimukseen.

Kirjallisten teosten kriittiset laitokset esittelevät teoksen syntyä, historiaa ja kontekstia ja selittävät sanoja ja käsitteitä sekä teoksen yhteyksiä muuhun kirjallisuuteen ja aatehistoriaan. Kriittiset laitokset ovat perusteoksia, jotka palvelevat laajasti kirjallista kulttuuria.^[1]

Sävellysten kriittisten laitosten ensisijaisia lähteitä ovat säveltäjän käsikirjoitukset, säveltäjän hyväksymät käsikirjoituskopiot sekä säveltäjän hyväksymät painetut laitokset. Lähteiden tulkintaan vaikuttaa merkittävästi sävellyksen syntyaika. Esimerkiksi varhaisessa länsimaisessa musiikissa nuottikirjoitus sisältää usein vain rakenteellisen rungon ja jättää lopullisen soivan tuloksen esiintyjien päätettäväksi. Tieteelliseen kriittiseen laitokseen kuuluu myös tekstiosa, jossa esitellään käytetyt lähteet, arvioidaan niiden luotettavuutta sekä mahdollisesti esitetään teoksen syntyhistoriaa valottavia tietoja.^[2]

Suomalaisen kirjallisuuden tekstikriittisiin laitoksiin luetaan esimerkiksi Johan Ludvig Runebergin koottujen teosten editio.^[3] Myös Aleksis Kiven Nummisuutareista julkaistiin kriittinen laitos vuonna 2010.^[4] Samoin Mikael Agricolan Abc-kiriasta on valmistunut kriittinen laitos sarjassa Mikael Agricolan teosten tieteelliset editiot.

Tekeillä on Elias Lönnrotin teosten kriittinen laitos.^[5] Zacharias Topeliuksen teoksista julkaistaan vuosikymmenen aikana historiallis-kriittinen laitos, jonka ensimmäinen osa on ilmestynyt vuonna 2010.^[6] Svenska litteratursällskapet i Finlandin vuonna 2008 käynnistämä hanke julkaisee Georg August Wallinin tuotannon tekstikriittisenä laitoksena kuudessa osassa alkaen vuodesta 2010.^[7] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisee Kalevalan kriittisen edition verkossa vuonna 2020.^[8]

Suomalaisen musiikin merkittävin kriittinen julkaisuhanke on Jean Sibeliuksen sävellysten kokonaisjulkaisu, jota valmistelevat Kansalliskirjasto, Sibelius-Seura ry ja musiikkikustantamo Breitkopf & Härtel. Työ käynnistyi vuonna 1996, ja ensimmäinen nide julkaistiin vuonna 1998.^[9]

1. ↑ Katajamäki, Sakari: Elävä lukukulttuuri tarvitsee tuekseen kriittisiä editioita. Helsingin Sanomat, 11.3.2007, s. C 7. Artikkelin verkkoversio.
2. ↑ ”Julkaisutekniikka”, Otavan iso musiikkitietosanakirja, s. 293–295. (Osa 3) Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04553-9
3. ↑ Edith – Suomalaisen kirjallisuuden kriittiset editiot Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 21.9.2008.
4. ↑ Karonen, Vesa: Eskon ääni kaikuu taas nummella. Helsingin Sanomat, 31.12.2010. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 12.2.2023.
5. ↑ Digitoitu arkistoaineisto kulttuurintutkimuksessa -projekti
6. ↑ Zacharias Topelius Skrifter (Arkistoitu – Internet Archive)
7. ↑ http://www.kansalliskirjasto.fi/yleistieto/uutiset/1319090339399.html
8. ↑ Avoin Kalevala. Kansalliseepoksen digitaalinen, kriittinen editio (2018−2020) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Arkistoitu 28.10.2020. Viitattu 4.12.2019.
9. ↑ Ollikainen, Tapio: Jean Sibelius Works -suurhanke etenee. Kansalliskirjasto.