Back Kulturele Rewolusie Afrikaans Kulturrevolution ALS Revolución Cultural AN الثورة الثقافية Arabic সাংস্কৃতিক বিপ্লৱ Assamese Revolución Cultural AST Çində mədəni inqilab Azerbaijani چینده مدنی اینقیلاب AZB Ҡытайҙағы мәҙәни инҡилап Bashkir Koltūrėnė revoliucėjė BAT-SMG
Suuri proletaarinen kulttuurivallankumous (kiin. 无产阶级文化大革命, Wúchǎn jiējí wénhuà dà gémìng, usein vain kiin. 文化大革命, wénhuà dà gémìng, ”suuri kulttuurivallankumous”, tai kiin. 文革, wéngé, ”kulttuurivallankumous”) oli Kiinan kansantasavallassa tulkinnasta riippuen vuosien 1966–1969 tai vuosien 1966–1976 välinen ajanjakso, joka käsitti valtataistelua Kiinan kommunistisen puolueen sisällä, muuttui laajamittaiseksi sosiaaliseksi, poliittiseksi ja taloudelliseksi väkivallaksi ja kaaokseksi, joka ulottui suureen osaan Kiinan yhteiskunnasta, ja vei lopulta koko maan sisällissodan partaalle. Virallisesti kulttuurivallankumous oli kampanja, jonka tarkoitus oli vapauttaa Kiina ”liberaalista porvaristosta” ja jatkaa vallankumouksellista luokkataistelua. Se on kuitenkin laajalti nähty Mao Zedongin keinoksi saada puolue takaisin hallintaansa, sillä hän oli katastrofaalisen suuren harppauksen jälkeen menettänyt valtaa kilpailijoilleen Liu Shaoqille ja Deng Xiaopinglle. Mao käytti kulttuurivallankumouksessa työkalunaan kansalaisten omaehtoista osallistumista ja varsinkin Kiinan koulutettua nuorisoa, joka kannustettiin muodostamaan niin sanottuja punakaarteja ja hyökkäämään kaikkia vastavallankumouksellisiksi julistettuja henkilöitä ja ilmiöitä vastaan.
Vuosien 1966–1969 väkivaltaisuuksissa sai surmansa satojatuhansia kiinalaisia. Perinteisen arvion mukaan kuolleita oli 400 000, mutta myöhemmissä tutkimuksissa on esitetty arvioita väliltä 900 000 – 1,8 miljoonaa. Vammautuneita oli vähintään yhtä paljon kuin kuolleita. Lisäksi ainakin 36 miljoonaa ihmistä joutui poliittisen vainon kohteeksi. Suurin osa kuolonuhreista syntyi kulttuurivallankumouksen myöhäisvaiheessa vuodesta 1968 alkaen, kun armeija palautti kuria maahan.[1]
Mao lopetti kulttuurivallankumouksen virallisesti 1969, mikä on samalla aikalaiskäsitys asiasta, mutta Kiinan kommunistisen puolueen vuonna 1981 hyväksymän virallisen määritelmän mukaan se päättyi vasta Maon kuolemaan ja niin sanotun neljän koplan pidätykseen vuonna 1976.[2]
Myös Kiinan ja Neuvostoliiton välirikko äityi pahimmilleen kulttuurivallankumouksen aikana.