Kummeli on rannalle rakennettu, päivämerenkulkuun tarkoitettu kiinteä valaisematon merenkulun turvalaite, joka toimii karkean paikannuksen apuvälineenä. Rakenteeltaan se on esimerkiksi valkeaksi maalattu kivilatomus tai puu-, betoni- tai teräsrakenne.[1]
Kummelit on merkitty merikarttaan, ja niiden tarkoituksena on helpottaa veneen paikanmääritystä ja maastonkohtien tunnistamista saaristoväylillä veneiltäessä.[2] Kummeleita käytetään myös suuntamerkkeinä isoja selkiä ylitettäessä, koska kokonsa ja taustasta poikkeavan valkoisen värinsä vuoksi ne on helppo havaita jo kaukaa.[3]
Kummeli ei kuitenkaan ole Kansainvälisen majakkaliiton (IALA:n) viitoitusjärjestelmän mukainen merkki, joten se ei osoita väylän eikä vaarapaikkojen tarkkaa sijaintia, vaan on tarkoitettu vain karkeaan paikan ja kulkusuunnan määrittämiseen, ja siten auttamaan veneilijää pysymään oikealla reitillä.
Nykyään merimerkkityypin nimeksi vakiintuneella termillä kummeli tarkoitettiin aiemmin myös kivestä rakennettua hautarauniota.[4]
- ↑ Vesiväylien turvalaitemääritelmät (PDF) (Dnro 3256/090/2014) 18.6.2014. Helsinki: Liikennevirasto. Arkistoitu 3.11.2014. Viitattu 3.11.2014.
- ↑ Kivekäs, Lasse K.: ”2. Merenkulun turvalaitteet”, Veneenohjaajan käsikirja, s. 18. Yhdeksäs uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö, Suomen Moottoriveneliitto, 1980.
- ↑ Sirkiä, Esa: ”6. Väylän merkintä”, Veneväylien suunnitteluohje, s. 13–19. Merenkulkulaitoksen julkaisuja 9/2006. Helsinki: Merenkulkulaitos, 2006. ISBN 978-951-49-2120-9. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 1.1.2014). (Arkistoitu – Internet Archive) Erityisesti luvut 6.2.2 Kummelit ja 6.4.2 Reunamerkintä täydennettynä kummeleilla.
- ↑ Nyman, Harri: Historialliset kummelit (Artikkeli verkkojulkaisussa) Väylien varsilta - Suomen historialliset merimerkit ja luotsipaikat. 2001. Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos/kansatiede. Viitattu 1.1.2014.