Kuningassaagat (isl. konungasögur) ovat keskiaikaisia islantilaisia saagoja, jotka kertovat 800–1200-lukujen norjalaisista kuninkaista sekä Tanskan, Orkneysaarten ja Färsaarten hallitsijoista. Niiden lisäksi kuningassaagoihin luetaan usein myös Skandinavian muinaisista ja myyttisistä kuninkaista kertova Ynglinga saga ja nyt jo kadonnut *Skjöldunga saga, jotka aihepiirinsä osalta sivuavat muinaissaagoja. Kuningassaagat edustavat varhaisinta islantilaista historiankirjoitusta. Muutamia niistä kirjoitettiin alkujaan latinaksi, mutta tekstejä käännettiin myöhemmin muinaisislanniksi. Pääosa kuningassaagoja kirjoitettiin kuitenkin kansankielellä. Ensimmäiset aihepiiriä käsittelevät tekstit on laadittu jo 1000-luvulla ja 1100-luvun alkupuolella, mutta nämä varhaisimmat kirjoitukset eivät ole säilyneet nykypäivään. Muiden lähteiden perusteella kuitenkin tiedetään, että tällaisia tekstejä on ollut. Nykypäivään säilyneet kuningassaagat on kirjoitettu 1100-luvun lopulla ja 1200-luvulla. Toisin kuin monen muun anonyymiksi jääneen saagan osalta, kuningassaagojen kirjoittajista useimmat tunnetaan nimeltä.[1]
Kuningassaagoista on suomennettu Snorri Sturlusonin nimiin luettu teos Heimskringla. Se on ilmestynyt J. A. Hollon suomentamana nimellä Norjan kuningassaagat, 1–3 (WSOY: Porvoo, 1960–1961).