Kunnanjohtaja (itseänsä kaupungiksi kutsuvissa kunnissa kaupunginjohtaja) on viranhaltija, joka johtaa kuntaa, sen hallintoa ja taloutta sekä käyttää puhevaltaa kunnanhallituksen puolesta. Kunnanjohtaja toimii kunnanhallituksen alaisuudessa. Kunnanjohtajan valitsee kunnanvaltuusto joko määräajaksi tai toistaiseksi. Kunnanjohtajan erottamisesta päättää myös kunnanvaltuusto.
Kunnanjohtajan tehtävät ja valinta on määritelty kuntalaissa (pykälässä 41). Kunnan niin halutessa johtajana voi olla myös pormestari, joka ei ole kuntaan virkasuhteessa, vaan luottamustoimessa.[1]
Kaupungeiksi kutsuttavien kuntien kunnanjohtajia kutsutaan yleensä kaupunginjohtajiksi. Suurissa kaupungeissa on virkamiehiä myös apulaiskaupunginjohtajan nimikkeellä. He voivat olla osastopäälliköitä tai useampaa osastoa koordinoivia kunnanjohtajan avustajia, joilla on kaupunginhallituksen asioihin kunnanjohtajan tapaan esittelyoikeus. Sen vuoksi myös apulaiskaupunginjohtajien esimies on kaupunginhallitus.
Helsingin kaupunginjohtajaa kutsutaan joskus nimellä ylipormestari, joka on tasavallan presidentin myöntämä arvonimi eikä virkanimike. Helsinki siirtyi pormestarimalliin vuoden 2017 kuntavaalien myötä, ja tuolloin valittu uusi valtuusto valitsi Helsingille pormestarin.[2][3][4]
Kaupunginjohtaja ja kunnanjohtaja (samoin kuin pormestari) ovat myös arvonimiä, jotka myöntää tasavallan presidentti. Kaupunginjohtajan arvonimi kuuluu neljänteen ja kunnanjohtajan arvonimi kahdeksanteen ryhmään.[5]
- ↑ Kuntalaki (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Joonas Laitinen: Helsinki saa ensi vuonna pormestarin – valtuusto päätti selvin äänin Helsingin Sanomat. 17.3.2016. Viitattu 9.1.2017. (Vain tilaajille)
- ↑ Pormestarimalli tulossa – miten käy Helsingin pitkäjänteisen kehittämisen? 16.3.2016. Yle. Viitattu 9.1.2017.
- ↑ Kaupunginvaltuusto valitsi pormestarin ja apulaispormestarit 7.6.2017. Helsingin kaupunki. Arkistoitu 17.9.2017. Viitattu 9.6.2017.
- ↑ Tasavallan presidentin asetus arvonimistä annetun tasavallan presidentin asetuksen muuttamisesta 27.1.2012. Finlex.fi: Oikeusministeriö ja Edita Publishing. Viitattu 2.1.2014.