Back رمز النداء Arabic Повиквателен знак Bulgarian Indicatiu (emissora de ràdio) Catalan Volací značka Czech Kaldesignal Danish Rufzeichen German Call sign English Voksigno Esperanto Indicativo (radiodifusión) Spanish Kutsung Estonian
Kutsumerkki (engl. call sign), joskus suomen kielessä myös kutsutunnus tai 1900-luvun alussa myös kutsuhuuto, on tapa erottaa dataliikenteessä, puheliikenteessä, sähkötyksessä tai muussa viestinnässä radioasemat toisistaan pitkää nimeä lyhyemmällä tavalla. Kun 1900-luvun alussa sähkötys oli erittäin merkittävä radioliikennemuoto, oli tärkeää myös se, että vakioidut viestin osat lyhennettiin sähkötykselle sopiviksi. Yhdysvalloissa kutsumerkkien vakioiminen alkoi 1912. [1]
Radioamatööriliikenteessä kutsumerkeille perustettiin aikaisemmin solmitun kansainvälisen sopimuksen perusteella kansainvälinen järjestelmä 1. tammikuuta 1929 alkaen. Kutsumerkeistä muodostui vakioitu tapa ilmoittaa radioasema tunnuksena siten, että kutsumerkin ensimmäinen kirjainosa osoitti valtion tai joissain tapauksissa kutsumerkillisen yhteisön, kutsumerkin keskellä oleva numerotunnus merkkiin liittyvän aluepiirin maan tai yhteisön sisällä ja numeron jälkeinen osa varsinaisen radioaseman. [1] Tätä järjestelmää käytetään edelleen. Suomen yleisin kutsutunnustyypin, OH:n, merkki oli ennen kansainvälistä vakioimista Havaijilla käytetty. OH on myös Suomen lentokoneiden kansainvälinen tunnus.