Kvenland on muinainen maa, joka on sijainnut jossain Pohjanlahden ympäristössä. Kainuunmaa ja Kainuu ovat historioitsijoiden Jouko Vahtolan ja Kyösti Julkun mukaan suomenkielisiä synonyymeja germaaniselle sanalle Kvenland.[1][2][3]
Kvenland mainitaan muinaisissa norjalaisissa ja islantilaisissa lähteissä. Sitä ei ole tavattu tällä tavauksella ruotsalaisissa teksteissä, mikä todennäköisesti johtuu siitä, että varhaisin ruotsalaisperäinen kirjallinen teos, Eerikinkronikka, ilmestyi vasta vuosien 1320 ja 1340 välillä, jolloin keskiaikaisten kuvausten mukaisena ja kuninkaiden hallitsemana maana Kvenlandin ajan uskotaan pääosiltaan jo päättyneen. Nimi Kven kuitenkin löytyy mm. ruotsalaisen Olaus Magnuksen 1539 julkaisemasta Carta marina -kartasta, tavauksella Berkara Qvenar (pirkkalaisia kveenejä). Nimi löytyy myös samoihin aikoihin julkaistuista Norjan ensimmäisistä verotiedoista, jotka ovat tallennettuina Norjan valtakunnan arkistossa (Riksarkivet) Oslossa.[4]
Historiantutkija Kyösti Julkun mukaan, myöhempiin vanhoihin vastineisiin termille Kvenland lukeutuu Caienska Semla[5], jota näin tavattuna on käytetty mm. vuosina 1570[6] ja 1595[7] julkaistuissa kartoissa.