Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Lancia Delta | |
---|---|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Italia |
Valmistaja | Lancia |
Valmistusvuodet |
1979–1993 1993-1999 |
Muut nimet | Saab-Lancia 600 (Ruotsi 1980-1982)[1] |
Korimalli | 5-ovinen hatchback |
Luokka | Keskiluokka |
Edeltäjä | Lancia Fulvia |
Teknisesti samankaltaisia |
Fiat Tipo (toinen sukupolvi) Fiat Bravo (2007-) (kolmas sukupolvi) |
Tekniset tiedot | |
Rakenne | etumoottori |
Teho | 75–215 hv |
Vetotapa | etuveto, neliveto |
Kulutus | 9,6 l / 100 km |
Mitat | |
Massa | 1280 kg |
Pituus | 3900 mm |
Leveys | 1700 mm |
Korkeus | 1380 mm |
Lancia Delta oli italialaisen Fiat-konserniin kuuluvan Lancian valmistama viistoperäinen monikäyttöauto joka esiteltiin Frankfurtin autonäyttelyssä vuonna 1979. Delta oli Lancian malliston tärkein malli 1980-luvulle tultaessa. Lancia Delta-malleilla voitettiin myös kuusi kertaa peräkkäin valmistajien maailmanmestaruus rallissa, vuosina 1987-92. Neljällä näistä saavutettiin lisäksi myös kuljettajan maailmanmestaruus.
Delta perustui osittaisesti Fiat Ritmon tekniikkaan ja autot jakoivat esimerkiksi saman pohjalevyn. Myös perus-Deltojen moottorit olivat samaa sukua kuin Fiat Ritmossa mutta korkeaviritteisempinä versioina. Deltan korimuotoilun suunnitteli Giorgetto Giugiaro. Ilmanvastuskerroin Deltassa oli suhteellisen korkea 0,43.
Auto voitti Vuoden auto (European Car of the Year) -tittelin 1980,[2] ja 9. maaliskuuta 1984 Lancialla juhlittiin 200 000:tta valmistunutta Deltaa, sitä kuitenkin valmistettiin selkeästi sisarmallejaan Fiat Ritmoa ja Lancia Prismaa vähemmän.
Deltan pohjalta tehtiin myös Lancian sedan -henkilöauto Lancia Prisma. Myös Lancia Prismasta tehtiin sporttinen nelivetoinen Integrale-versio, tämä ei kuitenkaan ollut samassa määrin urheiluhenkinen kuin Delta HF Integrale. Suomessa myydyin lienee Prisma 1.6 i.e, joka oli luokassaan erittäin hyvin varusteltu ja sai hyvää arvostelua osakseen ajettavuudestaan testeissä.
Vuonna 1985 markkinoille tuli dieselversio ja vuonna 1986 nelivetoversio. Nelivetoversio oli varsin kehittynyt, keskitasauspyörästössä oli viskolukko ja takana Torsen. Voimanjakosuhde (etu/taka) oli 56/44 8V:ssä ja 47/53 16V-mallissa (Integralet).