Lars Ahlfors | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 18. huhtikuuta 1907 Helsinki, Suomi |
Kuollut | 11. lokakuuta 1996 (89 vuotta) Pittsfield, Massachusetts, Yhdysvallat |
Kansalaisuus | suomalainen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Rolf Nevanlinna |
Instituutti | Harvardin yliopisto |
Tutkimusalue | matematiikka |
Tunnetut työt | Denjoyn hypoteesin ratkaisu |
Palkinnot |
Fieldsin mitali (1936) Wihuri-palkinto (1968) Wolfin palkinto (Matematiikka, 1981) |
Lars Valerian Ahlfors (18. huhtikuuta 1907 Helsinki – 11. lokakuuta 1996 Pittsfield, Massachusetts, Yhdysvallat)[1] oli suomalainen matemaatikko, joka tutki erityisesti Riemannin pintoja, kvasikonformikuvausta ja funktioteoriaa.[2] Hän ratkaisi Denjoyn hypoteesin 21-vuotiaana opiskelijana ja nousi sen ansiosta matematiikan huipulle. Hän toimi professorina Helsingin yliopistossa, Zürichin teknillisessä korkeakoulussa ja pisimpään Harvardin yliopistossa, josta jäi eläkkeelle 1977.
Ahlforsin oppikirjoista Complex Analysis on säilynyt käytössä useita vuosikymmeniä. Ahlfors palkittiin muun muassa ensimmäisellä Fieldsin mitalilla ja Wolfin palkinnolla. Hän oli ensimmäinen matemaatikko, joka sai sekä Fieldsin mitalin että Wolfin palkinnon.