Latinankielinen kirjallisuus

Katkelma Vergiliuksen Aeneis-eepoksesta 400-luvulla tuotetussa koodeksissa

Latinankielinen kirjallisuus sai alkunsa antiikin Roomassa noin vuonna 240 eaa. ja se jatkuu jossain määrin vielä nykypäivänäkin. Latinankielisen kirjallisuuden historia voidaan jakaa karkeasti kolmeen vaiheeseen: antiikin Rooman kirjallisuuteen, keskiajan latinankieliseen kirjallisuuteen ja uuden ajan latinankieliseen kirjallisuuteen. Kaikkien näiden aikakausien kirjallisuudella on selvästi omat erikoispiirteensä.

Roomalaisen kirjallisuuden syntyyn vaikutti ratkaisevasti antiikin Kreikan kirjallisuus. Kreikkalaisesta kirjallisuudesta omaksuttujen tyylilajien ja teemojen rinnalla roomalaisten omat innovaatiot jäivät suhteellisen vähäisiksi. Koska antiikin kulttuuriperintö on kuitenkin välittynyt myöhemmille Länsi-Euroopan kansoille juuri roomalaisten kautta, roomalaisen kirjallisuuden jälkivaikutus on ollut huomattava.

Koska latina säilyi länsimaisen sivistyksen kielenä ja Euroopan lingua francana myös Rooman valtakunnan romahtamisen jälkeen, lähes kaikki kirjallisuus laadittiin edelleen latinaksi. Keskiajalta säilyneen latinankielisen kirjallisuuden määrä ylittää selvästi sekä antiikin aikaisen latinankielisen että keskiaikaisen muunkielisen kirjallisuuden määrän.[1] Vasta uudella ajalla latinan merkitys alkoi jatkuvasti kaventua niin, että nykyään se on enää harvojen harrastus. Vaikka uutta latinankielistä kirjallisuutta ei enää juuri synnykään, monia teoksia edelleen käännetään latinaksi, hyvänä esimerkkinä Tuomo Pekkasen vuonna 1986 kääntämä latinankielinen Kalevala.

  1. Stiene & Stohlmann 2002.

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Tubidy