Laulujen laulu

Laulujen laulu
שיר השירים
Tanak
Ketuvim
Raamattu
Vanha testamentti
Laulujen laulu. Gustave Moreau, 1852.
Laulujen laulu. Gustave Moreau, 1852.
Synty
Kirjoittaja (perint.) Salomo
Ajoitus 300–200-luvut eaa.[1]
Teksti
Genre romanttinen runous
Alkukieli heprea
Lyhenne Laul. l.
Lukuja 8
Jakeita 117
Edeltävä:
< Saarn.
Seuraava:
Jes. >
Katso myösLuettelo Raamatun kirjoista

Laulujen laulu (hepr. ‏שִׁיר הַשִּׁירִים‎, Shīr ha-Shīrīm), myös Korkea veisu tai Salomon veisu, on heprealaisen Raamatun runollinen kirja. Juutalaisessa kaanonissa se sijoittuu kolmanteen pääosioon, Ketuvimiin (’kirjoitukset’). Kristillisessä Vanhassa testamentissa kirja puolestaan on alusta lukien 22., ja se lukeutuu runouden ja viisauskirjallisuuden joukkoon.

Uskonnollisessa perinteessä kuningas Salomon nimiin attribuoitu Laulujen laulu on rakkausrunoutta, jossa nainen ja mies puhuvat vuoronperään. Sen sisällössä on paljon vertauksin ja metaforoin kuvattua peitekielistä mutta häpeämätöntä erotiikkaa.[1]

  1. a b Kuula, Kari & Nissinen, Martti & Riekkinen, Wille: Johdatus Raamattuun, s. 110–113. Kirjapaja, 2003. ISBN 951-625-930-8

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by razib.in