Back لو مان 24 ساعة Arabic 24 Hores de Le Mans AST Le Mans 24 Saat Azerbaijani 24 часа на Льо Ман Bulgarian 24 eurvezh ar Mañs Breton 24 Hores de Le Mans Catalan 24 hodin Le Mans Czech 24 Timers Le Mans Danish 24-Stunden-Rennen von Le Mans German 24 Ώρες του Λε Μαν Greek
 Le Mansin 24 tunnin ajo |
|
|---|---|
 Le Mansin rata nykyään. |
|
| Rata | Circuit de la Sarthe |
| Ensimmäinen tapahtuma | 1923 |
| Viimeisin tapahtuma | 2024 |
| Viimeisin kilpailu (2024): | |
| Voittaja |
 Antonio Fuoco Miguel Molina Nicklas Nielsen (Ferrari AF Corse) |
| Voittoaika | 24:01.55,856 |
| Toinen |
 Kamui Kobayashi José María López Nyck de Vries (Toyota Gazoo Racing) |
| Kolmas |
 James Calado Antonio Giovinazzi Alessandro Pier Guidi (Ferrari AF Corse) |
| Paalupaikka | |
| Kuljettaja |
Kévin Estre André Lotterer Laurens Vanthoor (Porsche Penske Motorsport) |
| Paaluaika | 3.24,634 |
Le Mansin 24 tunnin ajo (ransk. 24 heures du Mans) on autourheilukilpailu, jossa tavoitteena on vuorokauden yhtämittaisessa ajossa ajaa pisin mahdollinen matka. Kilpailu on vanhin yhä aktiivinen kestävyysajo. Kilpailu ajetaan Circuit de la Sarthen radalla Sarthen departementissa Ranskassa, lähellä Le Mansin kaupunkia.
Le Mansin 24 tunnin kilpailu järjestettiin ensi kertaa 26.–27. toukokuuta vuonna 1923, ja on sen jälkeen järjestetty vuosittain kesäkuussa lukuun ottamatta vuotta 1956, jolloin ajettiin heinäkuussa, ja 1968 syyskuussa maan poliittisen kuohunnan takia. Vuonna 1936 kilpailua ei taloudellisten vaikeuksien vuoksi järjestetty, eikä toisen maailmansodan vuoksi vuosina 1940–1948. Kilpailun järjestävä seura on Automobile Club de l’Ouest.
Vuoden 1955 kisassa tapahtui historian suurin moottoriurheiluonnettomuus, jossa sai surmansa kuljettajan lisäksi 82 ihmistä, kun palavan auton kappaleet lensivät yleisön joukkoon. Kisat saivat kuitenkin jatkua keskeytymättä.[1] Kilpailuissa on tapahtunut useita muitakin kuolonkolareita.
Kilpailu ajetaan 13,6259 kilometriä (8,4667 mailia) pitkällä radalla, jossa on osia sekä yleisistä teistä että varsinaisesta kilparadasta. Myös aikaisemmin yleisestä tiestä koostuneisiin osioihin on jouduttu tekemään turvallisuusparannuksia.
- ↑ Tuomo Kiisseli, Tragedia Le Mansissa, Tv-maailma 12/2012 sivu 29