Osa artikkelisarjaa |
Kristillinen mystiikka |
---|
Lectio Divina (jumalallinen lukeminen) on läntiseen kristilliseen traditioon kuuluva tapa lukea Raamattua kontemplatiivisesti, eli mietiskelevään rukoukseen syventyen. Menetelmä on kehittynyt viimeistään 500-luvulla benediktiiniläismunkkien keskuudessa.[1][2] Nykyisen muotonsa se saavutti keskiajalla noin 1100-luvulla. Lectio Divinan suosio on kasvanut etenkin Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen myötä, jolloin Katolinen kirkko suositteli sen harjoittamista myös maalikkojäsenilleen.[3]
Lectio Divina jaetaan yleensä neljään toisiaan seuraavaan vaiheeseen: Lectio (luenta), Meditatio (mietiskely), Oratio (rukous) ja Contemplatio (kontemplaatio). Tyypillisimmin rukoilija etenee vaiheesta toiseen järjestyksessä, luennasta mietiskelyn ja rukouksen kautta mahdollisesti kontemplaatioon.[2] Lectio Divina ei ole raamatuntutkimusta,[2] vaan sen tavoitteena on kontemplaatio, eli sanaton kokemus Jumalan läsnäolosta.[4]
Lectio Divina on suosittua etenkin katolisen kirkon piirissä. Protestanttisten kirkkokuntien suhtautuminen Lectio Divinaan vaihtelee. Lectio Divinaa muistuttavaa raamatun hengellistä luentaa harjoitetaan kuitenkin myös useiden protestanttisten kirkkokuntien piirissä.[5]
<ref>
-elementti; viitettä :5
ei löytynyt