Back مونتاج سينمائي Arabic مونتاج ARZ Montaxe AST চলচ্চিত্র সম্পাদনা Bengali/Bangla Muntatge Catalan دەستکاریی فیلم CKB Střih (film) Czech Монтаж CV Filmklipning Danish Filmschnitt German
Leikkaus on elokuvan jälkituotannossa vaihe, jossa kuva ja ääni yhdistetään kuvatusta ja äänitetystä materiaalista yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.[1]
Leikkausvaiheessa kuville luodaan samalla liitoskohta, josta myös käytetään nimitystä leikkaus, ammattislangissa skarvi.[1] Sen avulla elokuvan otokset liitetään toisiinsa. Leikkauksen voi tehdä täysin huomaamattomaksi, tai sillä voidaan luoda hätkähdyttäviä vaikutelmia. Klassisessa elokuvakerronnassa tarina pyritään välittämään mahdollisimman sujuvalla tavalla. Silloin käytetään jatkuvuusleikkausta, jossa ajan, paikan ja toiminnan jatkuvuus säilytetään yli leikkausrajojen. Yllättäviä mielleyhtymiä voidaan luoda esimerkiksi montaasin avulla.[2]
Tavallisin leikkaustapa on suora leikkaus, jossa otos yhtäkkiä vaihtuu toiseen. Häivytyksessä kuva tummenee mustaksi, minkä jälkeen uusi kuva nousee esiin. Ristikuvassa häivytys ja nosto menevät päällekkäin niin, että otos muuttuu vähitellen toiseksi.[2] Suora leikkaus ilmentää perinteisessä elokuvakerronnassa yleensä välitöntä ajallista jatkuvuutta kohtauksen sisällä, häivytys ja ristikuva taas siirtymää ajassa eteenpäin, myöhemmin tapahtuvaan kohtaukseen. Aaltoileva tai muuten unenomainen ristikuva on paljon käytetty siirtymä myös takaumaan eli aiemmin tapahtuneisiin tilanteisiin, esimerkiksi päähenkilön alkaessa muistella niitä.
Suomalaisessa leikkauksen oppikirjassa leikkausta pidetään käsikirjoituksen jälkeen toiseksi eniten elokuvan dramaturgiaan vaikuttavana tekijänä. Taitava elokuvaleikkaaja löytää tehokkaimmat tavat manipuloida katsojan aikakokemusta ja -elämystä kysymällä joka hetki itseltään miten kertoa mikäkin asia, tarina tai tapahtuma niin, että se kiehtoo ja kiinnostaa katsojaa alusta loppuun.[3]