Leningradin rintama

Puna-armeijan rintamat toisessa maailmansodassa

Baltian rintamat

Baltian rintama

1. Baltian rintama

2. Baltian rintama

3. Baltian rintama

Brjanskin rintama

Luoteisrintama

Orjolin rintama

Valko-Venäjän rintamat

Valko-Venäjän rintama

1. Valko-Venäjän rintama

2. Valko-Venäjän rintama

3. Valko-Venäjän rintama

Keskustan rintama

Kurskin rintama

Lännen rintama

Ukrainan rintamat

1. Ukrainan rintama

2. Ukrainan rintama

3. Ukrainan rintama

4. Ukrainan rintama

Arorintama

Etelän rintama

Lounaan rintama

Voronežin rintama

Reservirintama

Kaukoidän rintamat

Kaukoidän rintama

1. Kaukoidän rintama

2. Kaukoidän rintama

Transbaikalin rintama

Moskovan rintamat

Moskovan puolustuslinja

Moskovan reservirintama

Možaiskin puolustuslinja

Kalininin rintama

Reservirintama

Pohjoiset rintamat

Karjalan rintama

Leningradin rintama

Pohjoinen rintama

Olhavan rintama

Kaukasuksen rintamat

Kaukasuksen rintama

Pohjois-Kaukasuksen rintama

Transkaukasian rintama

Krimin rintama

Stalingradin rintamat

Donin rintama

Kaakon rintama

Stalingradin rintama

Leningradin rintama oli puna-armeijan toisen maailmansodan rintama, joka perustettiin 27. elokuuta 1941, kun Pohjoinen rintama jaettiin Leningradin ja Karjalan rintamiksi. 24. heinäkuuta 1945 siitä muodostettiin Leningradin sotilaspiiri.^[1]

Rintaman vahvuus oli suurimmillaan noin kahdeksan armeijaa, joista viisi Leningradin piirityksen sisäpuolella. Joulukuussa saarron ulkopuolisista armeijoista perustettiin Olhavan rintama. Kun Leningradin- ja Olhavan rintamat olivat karkottaneet saksalaiset Narvanjoelle ja rintamat yhdistettiin, se sai hyökkäystehtävän suomalaisia vastaan. 10. kesäkuuta 1944 yhtymä aloitti suurhyökkäyksensä Valkeasaaressa ja pääsi läpimurtoon. Sen tehtävänä oli vielä vain päästä Viipuriin asti, mutta VT-aseman murruttua sen tavoitteeksi annettiin Saimaa ja myöhemmin Kymijoki. VKT-asemassa rintaman hyökkäykset pysäytettiin Tienhaarassa, Tali-Ihantalassa, Vuosalmella ja Viipurinlahdella. Yhtymän tappiot pelkästään kaatuneina olivat useita kymmeniätuhansia. Heinäkuun puolivälin jälkeen neuvostojoukot siirtyivät asemasotaan ja luovuttivat joukkojaan muille rintamille.

1. ↑ Auke de Vlieger: De Slag om Stalingrad - Fronten stalingradbattle.nl. Arkistoitu 28.2.2007. Viitattu 3.4. 2007. (hollanniksi)